Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
Verkot yhdistävät; tämän tietää erinomaisesti kiinalainen Jack Ma - Alibaban perustaja ja suuri omistaja. Alibaba on nyt maailman suurin verkkokauppa - odotamme Venäjän Karjalaan Muurmannin radan varteen Alibaban Pohjois-Euroopan logistiikkakeskusta ja Suomeen myös radan varteen suurta - vielä meiltä puuttuvaa kiinalaista datakeskusta - vaikkapa Alibaban tarpeisiin.
Meillä tuttu markkinatalous on kasvuhokeman vallassa - pitää kasvaa, myynnin pitää lisääntyä entisestään - katettakin pitäisi tulla, mutta Suomessa palkkakustannukset kaupan logistiikassa ovat liian korkeat. Verkkokauppa on ylivertainen - jopa kaukaa Kiinasta, jossa työvoimakustannukset kohta robotoiduilla maailman suurimmilla liukuhihnoilla ovat murskaavan kilpailukykyiset.
Katukauppa edellyttää pitkää logistiikkaketjua ja välissä on monta kättä ottamassa "leipää" - verkkokauppa toimii suoraan netissä, ja ostava asiakas on aktiivinen - myyjää ei enää laittalle tarvita ... asiakaspalvelukin on kohta robotoitu.
Mihin kaikki myyjät joutuvatkaan? Seuraa työttömyyttä, jolla on yhteiskunnallinen merkitys - sosiaaliset tukisiirrot lisääntyvät ja näin ostovoima kokonaisuutena vähenee - siis tulemme jo ylihuomenna ostamaan yhä vähemmän ... hyvä niin, sillä ympäristö kiittää. Emmekä enää hoe kasvua - vaan kestävyyttä.
Luonnon, ympäristön ja tuotteiden laadun kestävyyttä. Olisiko niin, että kilpaileva verkkokauppa joutuu oikeasti mietimään mitä ostetaan - yhä vähemmän ja yhä harvemmin.
Kiinalaistyyppinen miljoonien tuotteiden tuotekehitys loputtomasti kyltymättömille ostajille so. kuluttajille ei ole enää merkitsevää, koska ihminen herää ja kokee, että ympäristön kestokyky on ylitetty - enkä minä enää niin paljon tarvitse - minmalismi tuntuukin mukavalta - on tilaa hengittää.
Elämme nyt kulutushuippua - ainakin meillä kehittyneissä kulutusjuhlamaissa, ja sielläkin epätasaisesti, mutta vähäistenkin osalta huomattavasti enemmän kuin kehitysmaissa. Onko meidän aika näyttää kulutusvähenemän esimerkkiä!
Meillä tuttu markkinatalous on kasvuhokeman vallassa - pitää kasvaa, myynnin pitää lisääntyä entisestään - katettakin pitäisi tulla, mutta Suomessa palkkakustannukset kaupan logistiikassa ovat liian korkeat. Verkkokauppa on ylivertainen - jopa kaukaa Kiinasta, jossa työvoimakustannukset kohta robotoiduilla maailman suurimmilla liukuhihnoilla ovat murskaavan kilpailukykyiset.
Katukauppa edellyttää pitkää logistiikkaketjua ja välissä on monta kättä ottamassa "leipää" - verkkokauppa toimii suoraan netissä, ja ostava asiakas on aktiivinen - myyjää ei enää laittalle tarvita ... asiakaspalvelukin on kohta robotoitu.
Mihin kaikki myyjät joutuvatkaan? Seuraa työttömyyttä, jolla on yhteiskunnallinen merkitys - sosiaaliset tukisiirrot lisääntyvät ja näin ostovoima kokonaisuutena vähenee - siis tulemme jo ylihuomenna ostamaan yhä vähemmän ... hyvä niin, sillä ympäristö kiittää. Emmekä enää hoe kasvua - vaan kestävyyttä.
Luonnon, ympäristön ja tuotteiden laadun kestävyyttä. Olisiko niin, että kilpaileva verkkokauppa joutuu oikeasti mietimään mitä ostetaan - yhä vähemmän ja yhä harvemmin.
Kiinalaistyyppinen miljoonien tuotteiden tuotekehitys loputtomasti kyltymättömille ostajille so. kuluttajille ei ole enää merkitsevää, koska ihminen herää ja kokee, että ympäristön kestokyky on ylitetty - enkä minä enää niin paljon tarvitse - minmalismi tuntuukin mukavalta - on tilaa hengittää.
Elämme nyt kulutushuippua - ainakin meillä kehittyneissä kulutusjuhlamaissa, ja sielläkin epätasaisesti, mutta vähäistenkin osalta huomattavasti enemmän kuin kehitysmaissa. Onko meidän aika näyttää kulutusvähenemän esimerkkiä!