...
1 - Tunnetusti Sisällissotamme haavat umpeutuivat arpeutuneelle ruvelle vasta Talvisodan juoksuhaudoissa, jolloin Suomi ja suomalaisuus yhdistyivät verisen sisällissodan "päätteeksi" - kun oli kyse kaikkien isänmaasta - alleviivaus sanalle "kaikkien".
Valkoinen väkivalta oli erityisesti sisällissodan jälkeen vankileireineen (Hennala) julmaa punaisia kohtaan ja se jätti syvät rupeentumattomat arvet työväestöön ja punaisen aatteen kannattajiin. Siksi osin syntyi muutto "onnelaan" - olihan monet työläiset haltijoissaan, kun luvattiin tasa-arvoa työnteossa, ja johtajuuden hinta oli vain säällisesti korkeampaa kuin lattiatason puurtamisen. Kysymys oli tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta. Näin ajateltiin monissa "savuissa".
1930-luvun lamojen ja ahdinkojen jälkeen oltiin Karl Marxin ideoiden lumoissa - puhuttiin työväestön maailmankumouksesta, jossa toveri olisi saanut arvoa liiallisen omistaja-ahneuden laantuessa yhteisten etujen alle.
Suomessa vielä 1930-luvulla oli suopeaakin käsitystä Josif Stalinista, tiedettiinhän, että juuri hän markkinoi suomalaisille itsenäisyyttä jo ennen itsenäisyysjulistustamme - Tampereella syksyllä 1917.
Sekin tiedettiin, että Stalin oli yksi itsenäisyystunnustuksemme allekirjoittajista, joka tapahtui ensimmäisenä ulkovaltana 4.1.1918, joka antoi osaltansa pontta Suomessa Sisällissodalle 1918 ja toveriaatteen kumousyritykselle.
Entä eduskuntavaalit juuri ennen itsenäisyyttä 1917, jossa punainen enemmistö muuttuikin/ muutettiin vähemmistöksi. Miten olisi käynyt, kun punaiset lähinnä esidemareina (Tokoi) ajoivat omaa itsenäisyysaatetta jo ennen Svinhufvudin itsenäisyysponnisteluja! >2
...
...
2 - 1930-luvulla siis työväestön keskuudessa uskottiin edelleen proletariaatin kansannousuun, ja tuon maailmankumouksen syntymaaksi ajateltiin juuri Neuvostoliittoa, olihan sieltä operoitu tätä "yhtykää toverit" -aatetta.
Tuhannet suomalaiset lähtivät tuon onnelan perään, tuhannet tulivat Amerikoista, sillä sielläkin oli painiskeltu valtavan laman keskellä ja toverien asema oli heikko - haluttiin "omien luokse" - Neuvostoliittoon.
Stalinin arvaamatonta epäluuloisuutta ei tunnettu. Olihan Stalin itse ei-venäläinen, slaavi kuitenkin - gruusialaisena, siksi Stalin oli epäluuloinen - "varas toistaan varkaaksi luulee" -sanonnan mukaisesti?
Nyt onkin avaavaa käsitellä nuo 1930-luvun Neuvosto-Karjalan tapahtumat kaikkine taustoineen tarkasti - alkaen Heimosodista, Tarton rauhasta ... unohtamatta C.G.E. Mannerheimin miekkavalaa Karjalan heimojen vapauttamiseksi -eikä Venäjän oma sisällissotakaan ollut vähinen tekijä johtamaan Stalinia epäluuluisuuden tielle. Mannerheimin asenne Suomesta valkoista Venäjää kohtaan tiedettiin Kremliä myöten.
Kausaliteetti - siis syyn ja seurauksen laki on tässä käsittelyssä ensiarvoista. Mikäli näin osaamme kiihkotta katsoa ja tutkia kaikkia näkökulmia - saamme ehkä lopullisesti arpeutuneet ruvetkin paranemaan ja helpottamaan yhteiskuntakehitystä tilanteessa, jossa jälleen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus nostavat päätään muun muassa palkka- ja palkitsemispolitiikassa (Posti). E
Tähän loppuun osuva linkki Kotiliesi -lehdestä
~ https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ihmiset/loikkarit-suomesta-neuvostoliittoon/ -
...
~ https://www.tiede.fi/keskustelu/82707/neuvosto-karjalan-tapahtumiin-vaikutti-erityisesti-syyn-ja-seurauksen-laki?changed=1567596045 -
1 kommentti:
.
HS:
Miksi tuhannet suomalaiset olivat Neuvostoliitossa 1930-luvulla? Poliittinen vaino oli Suomessa siunattu lailla
~ https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006226047.html -
Ilkka Luoma 4.9.2019 - 17:39
Tunnetusti Sisällissotamme haavat umpeutuivat arpeutuneelle ruvelle vasta Talvisodan juoksuhaudoissa, jolloin Suomi ja suomalaisuus yhdistyivät verisen sisällissodan "päätteeksi" - kun oli kyse kaikkien isänmaasta - alleviivaus sanalle "kaikkien".
Valkoinen väkivalta oli erityisesti sisällissodan jälkeen vankileireineen (Hennala) julmaa punaisia kohtaan ja se jätti syvät rupeentumattomat arvet työväestöön ja punaisen aatteen kannattajiin. Siksi osin syntyi muutto "onnelaan" - olihan monet työläiset haltijoissaan, kun luvattiin tasa-arvoa työnteossa, ja johtajuuden hinta oli vain säällisesti korkeampaa kuin lattiatason puurtamisen. Kysymys oli tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta. Näin ajateltiin monissa "savuissa".
1930-luvun lamojen ja ahdinkojen jälkeen oltiin Karl Marxin ideoiden lumoissa - puhuttiin työväestön maailmankumouksesta, jossa toveri olisi saanut arvoa liiallisen omistaja-ahneuden laantuessa yhteisten etujen alle.
Suomessa vielä 1930-luvulla oli suopeaakin käsitystä Josif Stalinista, tiedettiinhän, että juuri hän markkinoi suomalaisille itsenäisyyttä jo ennen itsenäisyysjulistustamme - Tampereella syksyllä 1917.
Sekin tiedettiin, että Stalin oli yksi itsenäisyystunnustuksemme allekirjoittajista, joka tapahtui ensimmäisenä ulkovaltana 4.1.1918, joka antoi osaltansa pontta Suomessa Sisällissodalle 1918 ja toveriaatteen kumousyritykselle.
Entä eduskuntavaalit juuri ennen itsenäisyyttä 1917, jossa punainen enemmistö muuttuikin/ muutettiin vähemmistöksi. Miten olisi käynyt, kun punaiset lähinnä esidemareina (Tokoi) ajoivat omaa itsenäisyysaatetta jo ennen Svinhufvudin itsenäisyysponnisteluja!
.
Lähetä kommentti