x |2469|389171|c
Kuva: ~ https://aamuset.fi/artikkeli/3673164 -, otsikoituna näin:
"
Mielipide: Usko tekee onnelliseksi
"
-kirjoittajana Seija Remander.
***
Voisiko jumaluus asua meissä kaikissa - universaalina kaikkeuden ohjaajana?
Aito usko on oikotie rauhaan ja maailmamme on jakautunut kymmeniin tapoihin uskoa johonkin. Nyt kirjoitetaan kiintoisasti kristinuskon hiipumisesta ja Islamin noususta - ikäryhmätarkasteluna Englannista - Helsingin Sanomat asialla.
[ ~ https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009372983.html -, HS-otsikoituna näin: "Englannissa kristityt ovat entistä vanhempia, muslimit nuoria ja uskonnottomat nuorehkoja" -HS-toimittajana Annamari Sipilä. ]
--
[20U06] -- Ihminen tarvitsee jonkun mihin uskoa, kun mieli ei riitä kaikkea selittämään arkijärkevästi ymmärrystä avaten
Markkinatalouden kehdossa, taseiden valtakunnassa, USA:ssa suurin siviileihin kohdistuva katastrofi-inhimillisyys ja -rahoitus lähtee kirkoilta, vapaaseurakunnilta ja muilta hyveeseen uskovilta tahoilta (esimerkkinä New Orleansin pyörremyrskykatastrofin jälkihoidossa 2005-2006).
"Sosiaaliturvattomassa" USA:ssa uskontokuntien vapaaehtoisella avustustoiminnalla on merkittävä asema hädänhetkellä. Suomessa Kirkon Ulkomaanapuun ja Punaiseen Ristiin luotetaan eniten.
--
Meillä lapset kastetaan suurimmalta osin papin läsnä ollessa, miksi?
Naimisiinkin me useimmiten haluamme kirkossa, miksi? Kuolinvuoteella moni jumalankieltäjä so. kansankielisesti 'pakana' nöyrtyy ja kutsuu jatkoelämän paratiisitoivossa papin (uskon oppineen) paikalla, vähintäänkin sopiakseen maatumisensa tapahtuvan siunatussa mullassa.
Uskonto on hyve ja hyveen tunnustus luo inhimillisyyttä tähän yltiöoptiopublikaanien, massakuponginleikkaajien ja kvartaalien pinnallistamaan maailmanmenoon.
--
Uskonto luo lohdun syrjäytyneelle
Kirkoissa ja seurakuntasaleissa istuu sunnuntaisin moni unohdettu yksinäinen; hänen saadessa avoimien pääsymaksuliputtomien ovien päiviltä huomiota itse sytytettynä ja taivaallisen valon avustamana toivosta kohdata jokin, johon voisi kuulua ja samaistua.
Uskonto on yhdeltä osaltaan kehittynyt länsimaissa "miekka ja risti" ajoilta |1 suuresti tasapainoittavaksi instituutioksi köyhän ja rikkaan yhteisessä maapallossa.
.
|1 .. puhutaan kolonialismista [ ~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2016/03/brysselin-kostonisku-uskoen-tekonsa.html - ] ja lähetystyöstä, jonka myötä on koetettu kääntää vieraiden maiden ja yhteisöjen ihmisiä kristillisyyteen - monin eri tavoin -herättääkö polemisointia?
--
Viimeisessä "yksiössä" eivät taselaput ja avustavat päätösviennit helpota ja tuo huomisen "varmuutta"
Rikkainkaan kulutusjuhlija ei tunne turvallisuutta lopullisen lähdön matkalla, voittotavoittelusijoitussalkun pulleudesta huolimatta. Viimeisen option tasearvo määräytyy aivan muilla arvoilla, siihen ei vaikuta maallinen sijoitus, kuin korkeintaan arkun pintamateriaaleihin ja hautajaisseremonioiden komeuteen.
Sijoitushaukka ja "tuottoa korolle"-elämänkatsomus kohtaa viimeisen kysymyksen,
-- johon hän ei pörssikurssianalyyseistä lohtua saa, lopullinen "sijoitustieto" jää arvoitukseksi.
Henkinen epävarmuus tyydytetään nöyrtymisenä sen ainoan "markkinavoiman" edessä, epätietoisuuden kalvaessa osuuksista, mitä kohtalo on varannut. Uskonto tuo tyyneyttä kysymyksiin, joihin ei ole vastauksia.
Vapaassa maailmassa valinta on ihmisen
[Suvaitsemattomuus syö suvaitsevaisuuden hedelmiä? ~ http://ilkkaluoma.blogspot.com/2013/05/nujertaako-suvaitsemattomuus.html -]
Valinnoissamme me olemme kuitenkin yhteisö, jossa tulisi huomioida lähimmäinen. Uskoi ihminen Jumalaan tai ei, niin uskonnon opetus lähimmäisen huomioon ottamisesta luo osallistumista ja oloa yhdessä niin "pakanalle" kuin tosiuskovaiselle.
Uskontoa ei voi kyseenalaistaa, koska jos yksikin siihen uskoo, on se hänelle pyhä
Toisen pyhän arvostaminen, kuten itsensä pyhää haluttaisiin arvostettavan, luo kunnioitusta ja helpottaa yhteisissä päätösvalinnoissa.
Markkinatalous on maallistanut elon
Arvoasetelmat pohjaavat kykyyn kuluttaa ja ansaita. Kähmintä-ähkyilijöistä on tullut itseriittoisia, minkään riittämättä heille. Suuressa Kirjassa (muissakin Suurissa kirjoissa) opetetaan, kuinka niukkuutta voidaan hyvällä tahdolla jakaa tasaisesti keskinäisyydessämme; sen riittäessä (toivottavasti) kaikille.
EKSTRA - ELÄMÄN RIITTÄVYYS SEN KESKINÄISYYDESSÄ
Eloa kaikille luova biologinen yhteisö käy jo varahapella kuumetessaan yli kestokykyjen - löydämmekö tien vähentämiseen ja kykyyn nähdä oikeudenmukaisuutta kulutuksellemme - vertailtaessa kulutuskeskeistä itsekkyyttämme koko ihmiskuntaan nähden - niin idässä kuin lännessä ja etelässä kontra pohjoisessa. Jos voisimme kysyä Jumalalta - niin mikä olisi hänen vastaus?
Uskonnon merkitys on ihmiskohtainen ja sen valinnan tekee kukin oman tietämys- ja tunnetason mukaisesti
Suurinkin professori tietää kuinka vähän hän itseasiassa tietää. Uskonto ja usko omaan hartauden valintaan antaa helpotuksen tietämättömyyden ja neuvottomuuden edessä.
--
On sanottu, että Jumala asuu meissä kaikissa, tuo tuntuisi olevan oikeudenmukaisin johtopäätös, koska silloin voimme itse valita herkkyys- ja näkemysasteen omaan uskoomme.
Lopulta kuitenkin energia, liike ja materia ohjaavat meidät viimein sille kuuluisalle mielikuviemme portille antaen lainan takaisin luontoon, jota niin suuresti olemme yrittäneet tuhota.
Luonto on me, tiedon täyttymys ja ympäristö koko biologiselle Elämälle,
-- jossa kukin vuorovaikutuksessa elävä toimija saa energiansa jostain sellaisesta, mitä taas ohjaa suvereenisti meille tuntematon universaali kaikkeuksien käyttöjärjestelmä, jolle voimme antaa uskontokunnittain oman mieleisen jumaluusnimityksen.
|E
| 35 SUOMI24 152 | VU | FB | Vapaa sana | FB BLOG | Twitter |
Kuva: Kiinalainen nainen kumartaa omalle uskolleen -photo by IJL-Productions
__
104048
EKSTRA 2
2
Ehkä opimme vaiheessa jossain ymmärtämään, arvostamaan ja kunnioittamaan kunkin uskoa - oli sen suuntaus sinällään "mikä tahansa" --
. aitous on vilpittömyyttä asiaansa - painostamatta muita!.
--
PS.
Entä sitten, jos kuvitteellinen "kaiken tieto" |E saavuttaa koko ihmiskunnan - mihin tällöin tarvitaan uskoa? Ehkä usko täytti meidät ja saavutimme elontilan, jossa silmien täysin avautuessa heräsi rauha jumaluuden täyttäessä mielemme ja kehomme, mikä ei tosiaan ole kuin vain lainaa aiemmalta Elämältä!
.
--
EKSTRA 3
Jumalaton tai uskonnotonkin ansaitsee elonsa ja olonsa - sillä jumaluuden suurin hyve lienee suvaitsevaisuus erilaisuudelle - elommehan on jo muutoinkin moninapaista eikä näin mitään yksittäistä tyyli- ja elon suuntaa voida pitää määräävänä, kuten nyt näyttää olevan maailmallisessa vastakkaisuuden lietsonnassa, missä vähemmistöinen länsi käy kovaa vastakkain asettelun informaatiosotaa enemmistöistä itää vastaan.
Onko Jumalamme demokraattinen ja miten käsitteellinen jumaluus voisi kysyä neuvoa "alaisuudessaan olevilta" - niin, on uskoa ja maanpäällistodellisuutta - hyvä näin, sillä näistä lähtökohdista voimme heikkouksiemme hetkillä "liudentua turvaa luoviin taivaallisiin kerroksiin".
--
e
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti