Mielenkiintoinen episodi on syntynyt Ruotsin ja Israelin välille. Israelin Ruotsin suurlähettiläs otti oikeudekseen tuhota ja rikkoa Tukholmassa esillä ollutta kantaaottavaa taideteosta. Lähettilään mielestä se loukkasi juutalaisia ja Israelia; Israelin pääministeri tuki lähettilästään 100 prosenttisesti.
Koska Israelilla on oikeus yksipuolisesti arvostella ja ryhtyä toimiin kannanottoja kohtaan, lienee nyt myös muilla oikeus tuhota toisten tekemiä kantaaottavia teoksia, koska se ei nyt sattunut miellyttämään jotakuta. Näin Israel antaa esimerkkiä Rauhan ponnisteluille.
Ymmärtääkseni (sunnuntain HS 18.1.) teos oli tasapuolinen kannanotto meneillään olevasta palestiinalaisten ja israelilaisten yhteenotoista, joissa kuolee puolin ja toisin täysin tasa-arvoisia ja pitkälti syyttömiä ihmisiä. Teos oli ainakin TV-kuvien perusteella hyvin puhutteleva ja voimakassanomainen. Onko oikein tuo lähettilään toimenpide? Antaako se nyt oikeuden kenen tahansa ilmaista noin voimakkaasti itseään, jos jokin kannanotto ei satu miellyttämään? Toisaalta Israel käyttää hyvin voimakasta kättä laittaessaan kivillä ja ritsoilla "sotivaa" osapuolta järjestykseen panssarivaunuin ja taisteluhelikopterein, se aiheuttaa ehdottomasti tuomittavat pommi-iskut, jotka ovat ainoita aseita Israelin sotilasylivaltaa kohtaan, jossa pääsääntöisesti eniten kärsii Israelin kansa. Kierre on näin ollen valmis jatkumaan, ellei...
Kuinka pitkälle Israel saa tätä toimintaa harjoittaa? Kuinka kauan molempien osapuolien syyttömät kansalaiset saavat kärsiä muutamien harvojen valtapyrkimyksien ja paikalleen jämähtäneiden asenteiden vuoksi? Voisiko voimakkaampi näyttää esimerkkiä toisinkin kuin nyt Ruotsissa, ajattelisi vahvemmalla olevan siihen inhimillisyyttä ja jaloutta. Pieni vastaantulo idättäisi Rauhansiementä, jolloin positiiviset tapahtumat voisivat yllättää molemmat osapuolet!
Israel sai paljon sympatioita muulta maailmalta vielä -67 ja -73 sodissa, joissa se joutui oikeasti hyökkäyksien kohteeksi. Nykyään tilanne on kääntymässä aivan toisin päin. Kuinka tuo molemminpuolinen terrori saadaan lopetettua ja kuinka toisen ylimielinen ja yksinvaltainen ylivalta saadaan pysäytettyä? Siinä on oikea pähkinä Georgelle Yhdysvaltoihin! Pienenä vinkkinä myös Egypti voisi ottaa osaa yhteiseen asiaan antamalla Gazan kaistaleen jatkoksi omaa maataan Siinaista palestiinalaisille!
Itseasiassa nyt olisi aika kokeilla Netin voimaa ja katsoa kuinka laajalle tämä asia voisi levitä!
Että tälläisin kannanotoin
Ilkka Luoma
tiistaina, tammikuuta 13, 2004
maanantaina, tammikuuta 01, 2001
Anonyymit - FI24 - ILU-MEDIA luvalla
ILU-MEDIA & IJL-Productions (R) (C)
~ https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/author/ilkkaluoma/ - 2.780 artikkelia, joissa noin 15.000 kommenttia.
~ https://jontikka.blogspot.com/ - HS-kommentteja noin 2.500 HS-julkistettuina - 3.200 lähetettyinä.
~ https://www.suomi24.fi/profiili/ilkka.luoma - yli 105.000 kommenttia.
~ https://www.ymparistoteollisuus.com -
Syystä tai toisesta Suomi24 moderoinnin poistamia artikkeleita, jokainen lukija voi näistä päätellä mikä oli aiheellista ja mikä aiheetonta --- nämä alla olevat linkit ovat IJL-Productions -luvalla uudelleen postattuja hyväksynnällä - ILU-MEDIA. Myöhemmin linkkien alle lisätään IJL-BLOG -linkkiosoite, jolloin pääsee näkemään artikkelin kaiken kattava kokonaisuus.
BLOGI - kuvat - kaikki julkistetut - noin 1000 kuvaa, kunkin kuva lähde on mainittu aina itse BLOG-kirjoituksessa! Kuvia saa käyttää - lähde | alkuperäinen lähde ja julkaisija mainiten.
*XE*OX*
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2022/12/mita-ukrainassa-onkaan-tapahtunut.html
02 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17709744/uskaltaako-saksa-revanssiin-venalaisia-vastaan -
03 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17710759/usa-on-erikoistunut-pakottamaan-valtioita-quotrauhaanquot -
04 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17708410/uhka-ja-varauma-ovat-kaksi-aivan-eri-asiaa -
07 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17712007/pelastaako-paavo-vayrynen-keskustan-ja-estaa-naton -
08 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17712152/quottaistelupanssarivaunu-tuo-suursodan-lahemmaksiquot -
10 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17713807/miksi-sanna-marin-ihannoi-quotpalavin-silminquot-natoa -
11 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17713851/joko-nord-stream-rajayttajat-ovat-paljastuneet -
12 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17715266/tulevaisuuden-sodat-siirtyvat-avaruuteen -
13 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17717263/turkki-ja-unkari-pelastavat-suomen -
14 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17678568/viimeinen-ukrainalaissotilas---milloin -
15 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17721818/miksi-turkki-vastustaa-suomen-ja-ruotsin-natoon-jasenyytta -
16 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17721702/lahestymmeko-jo-eurooppalaista-suursotaa -
17 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17721693/turkki-hylkasi-toistaiseksi-ruotsin---enta-suomi -
18 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17721818/miksi-turkki-vastustaa-suomen-ja-ruotsin-natoon-jasenyytta -
19 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17726359/ajaudummeko-kiihtyvasti-suursotaan---yllattaen-kauko-idasta -
20 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17728066/ajetaanko-meita-yha-lahemmaksi-suursotaa -
21 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17728086/taistelupanssarivaunu-pysayttaa-sodan-mutta-miten -
22 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17729108/velka---jatetaanko-osa-maksamatta -
23 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17726378/velka---jatetaanko-osa-maksamatta -
24 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17729554/vaalit-lahestyvat---kasvuhokema-kiihtyy -
25 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17729802/ulkoministeri-sergei-lavrov-sanaili-madonluvut-suomeen -
26 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17730591/barbarossan-uho-1941---stalingradin-voitosta-80-vuotta -
28 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17736448/juuri-sina-et-saa-tata-hoitoa -
29 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17736481/miten-peace-merkki-istuu-ukrainan-sotaan -
30 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17737050/mita-ukrainan-ja-venajan-takaa-loytyykaan -
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2022/12/mita-ukrainassa-onkaan-tapahtunut.html
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2022/12/mita-ukrainassa-onkaan-tapahtunut.html
33 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17738153/ylittiko-upi-johtaja-mika-aaltola-valtuutensa -
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2022/10/edustaako-upi-johtaja-mika-aaltola.html
34 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17738438/90-vuotta-hitlerin-valtaannoususta -
35 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17739309/epaluotettavaa-kansalaistietoa-natosta -
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2022/11/nainko-on-meneillaan-suuri-nato-puhallus.html
36 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17739315/lakko-oikeus -
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2023/02/ii-lakko-ei-saa-koskaan-vahingoittaa.html
37 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17739493/nykypaivan-herra-jartsev---alias-rybkin -
39 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17740884/mitka-turvatakuut-mika-etupiiri-mika-nootti -
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2022/05/turvatakuita-lannesta-vai-harkittua.html
40 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17743480/mitka-turvatakuut-mika-etupiiri-mika-nootti kohteessa -
41 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17743477/demokratian-kriisi-ja-vastuullinen-johtaminen kohteessa -
42 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17743472/mika-waltarin-tuotanto-ansaitsisi-tulla-filmatuks kohteessa -
45 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17678568/viimeinen-ukrainalaissotilas---milloin -
47 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17748662/lahestymmeko-jo-suurta-eurooppalaissotaa kohteessa -
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2023/02/kiire-natoon-kansakuntamme-on-jo.html
49 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17748645/turvatakuista-etupiireihin! kohteessa -
50 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17748600/nato-valvoo-lansimaalaista-saantopohjaisuutta kohteessa -
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2023/02/lantinen-saantopohjainen-maailmannakemys.html
51 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17743480/mitka-turvatakuut-mika-etupiiri-mika-nootti kohteessa -
52 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17753996/lebensraum-im-osten -
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2023/02/saksan-kolmas-valtakunta-hyokkasi.html
54 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17755646/lansi-hamuaa-elintilaa-idasta---venajalta -
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2023/02/saksan-kolmas-valtakunta-hyokkasi.html
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2023/02/saksan-kolmas-valtakunta-hyokkasi.html
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2022/02/lannessa-kornisti-riemu-ylimmillaan.html
57 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17759768/eurooppalaisen-suursodan-uhkaa-kasvatetaan-nyt-vauhdilla-- -
x
58 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17762964/unkarin-edella-kasvaa-joukkopsykoosi-natosta -
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2023/03/useimmat-tutkijat-kuin-poliitikot-ovat.html
59 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17763357/evoluutio---saie-universumin-kayttojarjestelmasta -
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2019/10/biosfaarin-oma-supertietokone-evoluutio.html
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2022/03/puolueettomuus-sotilaspoliittisesti-on.html
61 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17765340/hyvin-manipuloitu-nato-seminaari-suomessa -
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2023/02/nato-seminaari-28022023-vastauksia.html
62 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17769967/lebensraum-im-osten---syntyyko-suursota-eurooppaan -
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2023/02/eurooppalaisen-suursodan-uhkaa.html
64 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17775108/vatt-elakeika-tulee-nostaa-68-vuoteen-e65-ei-riita -
65 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17776424/natoon-ei-ole-syyta-liittya-emme-halua-muiden-sotiin -
67 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17778083/west-trolling-manipulation-mita-sanojen-takaa -
69 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17781526/90-vuotta-hitlerin-valtaannoususta -
https://ilkkaluoma.blogspot.com/2023/02/liikaa-yhdelle-vuodelle-90-vuotta.html
70 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17783323/mika-onkaan-totuus-ukrainan-slaavisodan-takaa -
72 ~ https://keskustelu.suomi24.fi/t/17787257/1939-uho-kaantyi-1944-peloksi---meilla-suomessa -
73 ~ x -
tiistaina, syyskuuta 19, 2000
Säie
[Vedos 0.4] Säikeissä häivähdys kaiken
ratkaisusta
Media ilmoitti suuren ilon – oli
löydetty kadonnut aine, siis materia. Oppikoulussa opimme, että
energia ja aine ovat yhtä, jota Albert Einstein oli maalannut
kaavaansa E=mc2. Niin – vielä on kadoksissa tuo suurin mysteeri –
pimeä energia, kun materia löydettiin galaksien välisestä
avaruudesta.
Tiedehenkilöt ovat vimmatusti
metsästäneet ”kaiken teoriaa”, nyt se on käsien ulottuvilla.
Säikeissä häivähdys siitä mikä meitä odottaa ”ajassa”,
joka on ratkaiseva tekijä tuossa kaiken kaavassa.
Maailmamme kutistuu mustien aukkojen
kautta tiehään pakkautuneeseen loppu- ja alkutilaan ja odottaa ajan
hetkeä, jolloin aukkoihin ”uponneet säikeet” yhdessä ylittävät
kriittisen ”massan”, jolloin seurauksena on uuden alku – tai
sitä ei ole lainkaan, sillä tuo aikaperspektiivi on suhteellinen ja
meitä vainoaa rajallinen kyky hahmottaa sellaista, jossa ei ole
ulottuvuutta!
Mikä tämä säie oikeastaan on?
Sitä ei ole löydetty, eikä löydetä
– sillä se on ”vain” mielikuvituksemme tuote, jota saamme
oivalluksen kautta tyydytyksen, kun löysimme ratkaisun. Ehdotuksia
näistä kummallisista ”kuminauhoista” on tiedepalstat sakeana.
Tosin tuo sakeus sopii nyt esitettyyn ratkaisuus hyvin, sillä säie
saa sitä enemmän sakeutta mitä ”syvemmälle” se uppoaa Mustaan
aukkoon, siis vielä kumuloituen kaikkien Mustien aukkojen
yhteissummana.
Harvimmillaan tuo mystinen säie on
galaksien välisessä avaruudessa, jossa ei juuri lainkaan ole näitä
säikeitä – vaan se on harvempaa kuin harvinkaan, eli sitoutunut
energia on tuollla pienimmillään … säikeiden sakeutuminen on
analoginen ilmiö, kun se lähestyy vetovoimaa, joka on vastustamaton
– lopulta. Musta-aukko imee kaiken, myös nämä sakeutuvat säikeet
…
Samalla tällä ajatusmallilla
ratkaisemme löytymättömän gravitonin kohtalon – garvistoni ei
ohiukkanen, vaan säikeiden verkosto, jossa vetovoiman (=painovoima)
energia liikkuu meille tuntemattomalla nopeudella säieverkostossa
TESTI [Kesken]
perjantaina, lokakuuta 02, 1998
Nelivuotiaana savupiipun päällä - katseella taivaisiin
[3]
...
Savupiipun
päällä
Äiti
oli harras uskovainen, mutta ei saarnannut. Ihmiset kuuntelivat mitä
asiaa äidillä oli – aina kuuntelivat hiljaisina. Ehkä ihmiset
näkivät äidistä jotain sellaista mitä pikkupoika ei vielä
nähnyt.
Silmistä
näki, että äiti oli jotenkin siunattu – ei koskaan suuttunut, ei
rähjännyt, eikä huutanut. Aivan kuin olisi antanut aina anteeksi …
Isä kävi töissä ostamassa Viialan aikana 1960-luvun alussa äiti
oli kotona, laittoi ruokaa, puki ainoan lapsensa ja luki paljon
mustaa kirjaa.
Pikkupoika
oli nelivuotias, kun äiti pyöräili uskonsisarensa luokse,
pikkupoika istui tarakalla (tuolloin ei kypärää tunnettu, mutta
takapyörän kohdilla oli verkot, ettei pienet jalat olisi pinnojen
välineet pujahtaneet, muitsi tuo mieliin pyörän merkin – se oli
Jaguar) –
Muistikuva
kertoo harmaasta maalaamattomasta korkeaharjaisesta omakotitalosta
keskellä vihreää puutarhaa. Nuo talot olivat niin tavallisia
tavallisten ihmisten taloja. Pihalla kaivo vinsseineen, omenapuita –
marjapensaita ja halkoliiteri.
Taloa
vasten oli korkeat, harmaat tikkaat kuin itse talo - katolle, joista
jatkeena oli askelmia ylemmäksi katon harjalle, jossa oli
houkutteleva punatiilinen savupiippu – se oli ikäänkuin
kolmannessa kerroksessa, sillä talossa oli vinttikerros … ja
tikkaat olivat kovin houkuttelevat nelivuotiaalle pikkupojalle.
Äiti
luki varmaankin Raamattua ystävänsä kanssa. Perheessä oli myös
tyttö – ehkä pikkupojan ikäinen. Poika oli jo katolla menossa
ylemmäksi, kun tyttö katseli maasta ylöspin ja kysyi etsinko tietä
taivaaaseen. Sormi osoitti savupiippuun, jonne matka kävi. Pikku
tyttö katosi sisälle, ja matka piipulle jatkui …
Piipun
päältä oli hieno näköala – yli pienen kylän, mitä Viiala
(nykyinen Akaan kunta) tuolloin oli. Piippu oli turvallisen lämmin,
näin muistikuva kertoo. Meni aikaa, tai ainakin siltä tuntui … ei
pelottanut, eikä jalat tärisseet. Olihan piipun päältä lyhyempi
matka taivaaseen.
Meni
jokin aika. Äiti tuli pihalle hänen uskonsisaren ja pikkutytön
kanssa. Tyttö oli varmaan kertonut äideille, että Ilkka on
matkalla taivaaseen, kiipeää jo kattoa pitkin. Äiti ei hätäillyt,
seisoi pihalla ja katsoi poikaansa turvallisin ilmein, niin
muistelukuva nyt kertoo.
Sanotaan,
että aika kultaa muistot. Se oli kuitenkin varmaa, ettei äiti
huutanut, ei ollut suuttunut – vaan sanoi rauhallisesti: ”Taivaalle
on sieltä hieno näkymä ja katse yltää kauas, nyt voisit
laskeutua hitaasti tänne alas kertomaan mitä taivaalta näit … ”
Tuo lause on jäänyt vahvasti mieliin. Äitihän oli uskovainen, ja
hän näki taivaan valtakunnat niin herkästi.
Pikkupoika
kiipesi alas, varmoin askelin. Kukaan ei tiedä oliko jokin
onnettomuus lähellä. Äiti sanoi, että kaikilla kilteillä
pikkulapsilla on suojelusenkeli. Turvallisen mielen se loi, ja oli
riemu, kun äiti ei koskaan huutanut, ollut vihainen, vaan selosti
aina asiat parhain päin. Piipun päällä seisoja kuuli vain
rauhallisen äidin äänen: ”Tule hitaasti alas ja kerro mitä
taivaasta näit”.
Lopulta
harmaan jyrkkäkattoisen puutalon pihalla omenapuun alla seisoi kaksi
äitiä – pikku poika ja -tyttö. Suojelusenkeliä en nähnyt,
mutta äidin ilmeestä näin, että hän oli jotenkin pyytänyt tuon
näkymätttömän varjelijan paikalle. Ehkä äiti näki enkelin
lennon pois, ehkä enkeli hymyili, ja vilkutti mennessään – se
jää ikuisesti pikkupojan mieliin ajatukseksi, miksi meillä on
onnea ja välillä epäonnea. Enkelit eivät aina ehdi joka paikkaan.
Kuten äiti oli myös todennut – kaikella on tarkoituksensa.
Olisi
kiva tavata nyt 59 vuoden jälkeen tuo pikkutyttö. Missä hän on –
ehkä jokin kaitselmus tuo hänet vielä esille, jossain onnekkaassa
paikassa – ehkä yhtä aikaa hukkuneen leikkikaverin pikkusiskon
kanssa ---
.
OSIO
0.12 – oikolukematon versio – 11102019 IJL
...
OSIO
0.11 – oikolukematon versio – 09102019 IJL
...
OSIO
0.1 – oikolukematon versio – 08102019 IJL
perjantaina, tammikuuta 09, 1998
Neittaanmäki: Erkki Tuomiojan EMU €-ajatuksia tulkittuina tavallansa
COPY
...
Julkaistu Pohjantähdessä 1/1998.
"Markka vai euro?" – Erkki Tuomiojan vaikea valinta
Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Erkki Tuomioja julkaisi runsas vuosi sitten "Markka vai euro?" -nimisen kirjan rahaliitto Emusta. Teoksen tarkoituksena oli "auttaa lukijaa muodostamaan mielipiteensä siitä, tuleeko Suomen osallistua Emuun vai ei." Kirjan luettuani uskoni siihen, ettei Suomen tule olla mukana ainakaan ensimmäisten maiden joukossa, kun Emun kolmas vaihe vuoden 1999 alusta käynnistyy, vain vahvistui.Tuomiojan kirjassaan esittämä Emu-kritiikki ei tullut yllätyksenä. Olin perehtynyt hänen ajatteluunsa muutoinkin, mm. seuraamalla tarkoin hänen julkisuudessa esittämiään näkemyksiä.
Seuraavassa pari esimerkkiä Tuomiojan aikaisemmista Emu-kannanotoista:
Kymmenen uutisissa 6.11.1996 Tuomioja kritisoi Suomen pankin ja valtionvarainministeriön tekemiä Emu-selvityksiä. Tuomiojan mukaan Suomessa on näyttänyt muodostuvan tavaksi, että selvitysmiehille annetaan valmiin toimeksiannon pohjalta tehtäväksi keksiä perustelut valitulle linjalle. Tuomioja ihmetteli, miksei Suomessa tehdä Ruotsin tavoin perusteellista Emu-selvitystä.
Satakunnan Kansan ja Etelä-Suomen Sanomien haastattelussa 6.11.1996 Tuomioja piti koko Emu-hanketta epäkypsänä ja epärealistisena suunnitelmana. Tuomiojan mielestä hanketta on runnottu eteenpäin pakottamalla, koska hankkeelle ei ole ollut kannatusta Euroopan kansojen keskuudessa. Tuomioja myös katsoi, että "rahaliiton tekeminen ilman muun taloudellisen yhteistyön riittävän vahvaa syventämistä on erittäin suuri riski koko Euroopalle. Se on niin suuri riski, ettei sitä pitäisi ottaa."
"Markka vai euro?" -kirjansa saatesanoissa Tuomioja totesi: "Tämän kirjan tarkoituksena on auttaa selvittämään millaisista ja kuinka tärkeistä asioista on kyse. Tarkoitukseni ei ole kertoa miten niihin tulee suhtautua, sillä lopullista omaa kantaanikaan en osaa vielä kertoa." (s. 5) Ymmärsin tämän lausahduksen johtuvan Tuomiojan uudesta poliittisesta asemasta, mutta uskoin, että hänkin päätyy Suomen Emu-jäsenyyttä vastustavalle kannalle, kun päätöksenteon aika lähestyy.
Tuomiojan kirjassaan esittämiin näkemyksiin – ei kuitenkaan kaikkiin – oli varsin helppo yhtyä.
Tuomiojan kirja jakautuu neljään osaan. Ensimmäinen luku "Kultakannasta Emu-suunnitelmaan" (s. 6–17) käsittelee nimensä mukaisesti rahaliiton historiaa lähtien liikkeelle kultakannasta ja sitä vastustaneen John Keynesin hahmottelemasta Bretton-Woods-järjestelmästä päätyen Euroopan valuuttajärjestelmän (European Monetary System EMS) kautta suunnitelmaan Euroopan talous- ja rahaliitosta (Emu).
Toisessa luvussa "Emu Maastrichtin sopimuksessa" (s. 18–35) Tuomioja käsittelee mm. Maastrichtin sopimukseen kirjattuja Emun lähentymiskriteerejä ja Euroopan keskuspankin (EKP) asemaa Emun rahapolitiikan hoitajana sekä Saksan valtionvarainministerin Theo Waigelin esitystä vakaussopimuksen solmimisesta. Lisäksi Tuomioja pohtii täyttyvätkö asetetut Emu-kriteerit, ja toteutuuko Emu ylipäätään. Tuomioja mm. kirjoittaa: "Vaikka kansanäänestyksiä ei asiasta (Emu) järjestettäisikään, ei rahaliittoon meneminen vastoin kansalaismielipidettä ole yksinkertainen asia muuten kuin enintään komission mielestä." (s. 27–28) Ja hän jatkaa: "Tapa jolla Emua viedään eri maiden nyt vallassa ja vastuussa olevien euroeliittien yhteisellä sopimuksella kohti toteutusta ei ainakaan ole omiaan luomaan umpeen unionin päätöksenteon ja kansalaisten välistä kuilua." (s. 32)
Erityisesti kirjan kaksi viimeistä lukua "Emun ongelmat" (s. 36–54) ja "Suomi ja Emu" (s. 55–78) tuovat havainnollisesti esiin Emuun liittyviä haittoja ja hyötyjä.
Kolmannessa luvussa "Emun ongelmat" Tuomioja katsoo, että Emun kiistattomat taloudelliset hyödyt liittyvät valuutanvaihtokustannusten ja valuuttakurssiriskeihin liittyvien kustannusten poistumiseen. Hän luettelee Emun hyödyiksi myös pääomien paremman kohdentumisen rahaliiton sisällä, hintavertailun helpottumisen, kilpailun lisääntymisen ja rahaliiton onnistuessa kasvavan hintavakauden luomat suotuisammat olot investoinneille ja tuotannon lisääntymiselle. Toisaalta Tuomioja katsoo, että "näille luetelmanomaisille tekijöille ei kukaan kuitenkaan ole uskaltautunut esittämään kvantitatiivista arviota." Tuomioja pitääkin oleellisena kysymyksenä sitä, miten alueelliset ja sosiaaliset hyödyt ja haitat rahaliitossa jakaantuvat. Hän katsoo, että rahaliitto voi korostaa alueellisia kehityseroja. (s. 36–38)
Tuomiojan mielestä Emuun liittyvät alijäämärajoitteet voivat muodostaa ongelmia. Ratkaisevaa on, "edistääkö Emu todella talouden vakautta, kasvua ja työllisyyttä, kuten sen puolesta esitetty propaganda vakuuttaa." Tuomiojan mielestä keskeisin kysymys on, onko Eurooppa ns. optimaalinen valuutta-alue vai ei. Optimaalisen valuutta-alueen edellytykseksi kahden tai useamman maan välillä on mainittu mm. talouksien rakenteellinen samankaltaisuus ja siitä seuraava ulkoisten häiriöiden symmetrisyys, palkkojen ja hintojen suuri joustavuus sekä suuri keskinäinen kaupankäynti ja tuotannontekijöiden liikkuvuus. Tuomioja katsoo, että jolleivat optimaalisen valuutta-alueen edellytykset toteudu, ei maiden kannata muodostaa rahaliittoa, vaan edelleen säilyttää oma valuuttansa ja sen antama liikkumatila oman raha- ja valuuttakurssipolitiikan harjoittamiseen. (s. 42–44)
Tuomioja vertaa Emua kansantaloutensa puolesta maailman suurimpaan rahaliittoon, Yhdysvaltoihin: "Liikkuvuus kuuluu amerikkalaiseen elämänmuotoon ja eri osavaltioiden välinen muuttoliike, jota kieli- ja kulttuurierot eivät sanottavasti haittaa, on yli kymmenkertainen EU-maiden väliseen muuttoliikkeeseen verrattuna. USA:ssa on myös iso liittovaltion budjetti, joka tehokkaasti ja automaattisesti tasaa eri osavaltioiden välisiä epäsymmetrisiä häiriöitä: kun työttömyys kysynnän heikkenemisen vuoksi jossain valtiossa kasvaa nopeammin kuin muualla perii liittovaltio sieltä myös vähemmän veroja ja kohdistaa sinne enemmän tulonsiirtoja." Tuomioja katsoo, että EU:ssa tällaisia mekanismeja ei ole, ja toteutuessaan Emu tulee näitä optimaalisen valuutta-alueen edellytyksiä lisäämään. Tuomioja arvioi, että monet Emun kannattajat myöntävät sen riskit, mutta kannattavat rahaliittoa poliittisista syistä, jotta Emun toteutumisen jälkeen Emusta voitaisiin kehittää myös talous- eikä vain rahaliitto. (s. 47–48)
Tuomioja arvioi, että "Jos Emu syntyy tulee se vuorenvarmasti vahvistamaan paineita poliittisen integraation syventämiseen." (s. 50) Toisin sanoen "poliittisen integraation syventäminen" tarkoittaa EU:n kehittymistä liittovaltioksi.
Kirjansa viimeisessä luvussa "Suomi ja Emu" Tuomioja pohtii sitä, onko Suomi jo sitoutunut osallistumaan Emuun, onko Emu hyväksi Suomen taloudelle ja mitä Emu tai sen ulkopuolelle jääminen Suomen taloudelta edellyttävät. Hän arvostelee Esko Ahon hallitusta siitä, ettei se "missään vaiheessa esittänyt varaumaa Emun osalta vaan päinvastoin ilmoitti Suomen pyrkivän mukaan ensimmäisten joukossa." (s. 55)
Tuomioja katsoo, että rahaliiton konkreettisin kansantaloudellinen etu Suomelle on, että Suomen ja Saksan korkokantojen välinen ero tasaantuu. Korkotason aleneminen voisi olla 0,5–1,5 prosenttia Emussa sen ulkopuolella olemiseen verrattuna. Lisäksi Tuomioja arvioi, että rahaliitto voi yleensäkin tuoda Suomen talouskehitykseen lisää vakautta. Toisaalta hän epäilee, onko tästä myös kasvun ja työllisyyden kannalta riittävästi vain myönteisiä seurauksia. Tuomioja katsookin, ettei ole todennäköistä, että korkotason heilahtelu olisi vähäisempää rahaliitossa kuin sen ulkopuolella. (s. 63)
Tuomioja toteaa, ettei Suomen Emu-jäsenyyttä tule asettaa kyseenalaiseksi – eikä myöskään puolustaa – valheellisin selityksin vaihtoehdon sisällöstä. Jos Emu-jäsenyys torjutaan, on Suomen vaihtoehtona joko liittyminen ERM 2-järjestelyyn tai markan kelluttaminen. "Sekä ERM että kellutus merkitsisivät raha- ja valuuttakurssipolitiikassa oman liikkumatilan säilyttämistä toisin kuin Emussa", Tuomioja kirjoittaa. (s. 68)
Tuomioja pohtii päätösluvussa myös mahdollisen Ruotsin päätöksen jättäytyä Emun ulkopuolelle vaikutusta Suomeen: "Jos Ruotsi jää ainakin aluksi Emun ulkopuolelle tekee se kuitenkin sekä perustellummaksi että helpommaksi myös Suomen jäämisen ulkopuolelle ja vastaavasti Ruotsin päätös osallistua Emuun lisää paineita siihen, että myös Suomi osallistuisi samanaikaisesti rahaliittoon." (s. 74–75) Onkin ironista, että Tuomiojan puoluetoveri, pääministeri Paavo Lipponen peräänkuulutti äskettäin (HS 15.2.1998) Ruotsin ja Suomen nykyistä tiiviimpää taloudellista yhteistyötä, vaikka Suomi on ainoana pohjoismaana tekemässä muista täysin poikkeavan taloudellisen integraatioratkaisun!
Tuomiojan mielestä "Emu-ratkaisu on iso asia ja mahdollisesti merkittävämpi kuin itse EU-jäsenyys." (s. 67) Toisaalta Tuomioja ilmoittaa vastustavansa kansanäänestyksen järjestämistä Emusta, vaikka kirjoittaakin olleensa EU-kansanäänestyksen varhaisimpia kannattajia. Tuomioja kuitenkin jatkaa: "Tällöin on kuitenkin edellytettävä, että päätöstä (Emu) valmistellaan samoin kuin EU-ratkaisuakin ja että se on sellainen, joka on kansalaisten selvän enemmistön hyväksyttävissä." (s. 76–77) Näin Suomen hallitus ei ole menetellyt. Lisäksi Emu-jäsenyyttä vastustaa suuri enemmistö suomalaisista.
Tuomioja katsoo, että rahaliitto-ratkaisu poikkeaa EU-ratkaisusta siinä, "että kun painavana näkökohtana EU-jäsenyyden puolesta oli se, että on parempi olla mukana päättämässä asioista, joiden toteuttamiseen olimme ETA-sopimuksen perusteella joka tapauksessa sitoutuneet, niin Emu nimenomaisesti siirtää raha- ja valuuttakursseihin vaikuttamisen pitkälti vaikutusvaltamme ulkopuolelle." Tuomioja jatkaa, että "myös siinä suhteessa rahaliitto on erilainen kysymys, että kun EU:sta saatettiin perustellusti väittää, että uutta junaa ei kovin äkkiä tule, jos jäsenyys torjutaan, niin rahaliittoon osallistumismahdollisuus pysyy jokaisen jäsenmaan oikeutena myöhemminkin, jos vain Emu-kriteerit täyttyvät." (s. 73)
Vaikka Tuomioja käsittelee kirjassaan sekä Emun hyötyjä että haittoja, kirjan luettuani sain sen käsityksen, että hän on päätymässä sille kannalle, että Suomen ei tule liittyä Emuun, jos Ruotsikaan ei liity.
Kesällä 1997 Tuomioja jatkoi painavan Emu-kritiikin esittämistä mm. Aamulehden haastattelussa 27.7.1997: "Toivon, ettei kysymykseen (Tuleeko Suomen liittyä Euroopan raha- ja talousliittoon?) tarvitsisi koskaan vastata. Parasta olisi, että hanke raukeaisi kokonaan." Tuomiojan mukaan Emu näytti kuitenkin toteutuvan ja silloin suomalaistenkin on syytä harkita, mitä tehdä. Tuomioja sanoi, että "ei ole mitään järkeä lähteä mukaan heikkoon rahaliittoon. Kun olemme kovalla omalla politiikalla hankkineet vakauden ja uskottavuuden, olisi kohtalon ivaa, jos liittyisimme euro-alueeseen, jossa tätä vakautta ei olisikaan."
Vimpelissä järjestettiin 20.9.1997 paneelikeskustelu, johon osallistuivat Erkki Tuomioja, Risto Penttilä ja Paavo Väyrynen. Yleisön joukossa oli mm. kansanedustaja, Keskustan Etelä-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Jukka Vihriälä.
Tuomioja oli tilaisuuden pääalustaja. Hän käytti huolellisesti valmistellun puheenvuoron, jonka argumentit olivat entistä selvemmin Suomen pikaista Emu-jäsenyyttä vastaan. Jälleen Tuomioja kuitenkin pidättäytyi ottamasta kantaa. Hän sanoi ottavansa Emuun kantaa vasta Sdp:n puoluevaltuuskunnan kokouksessa.
Tilaisuuden jälkeen järjestäjät tarjosivat lounaan, jonka yhteydessä pääsin vaihtamaan muutaman sanan Erkki Tuomiojan kanssa. Tokaisin Tuomiojalle, että Suomen Emu-jäsenyys ja Lipposen hallituksen kohtalo ovat hänen käsissään. Jos hän asettuisi eduskunnan suurimman eduskuntaryhmän puheenjohtajana vastustamaan Suomen Emu-jäsenyyttä, ehkä noin puolet Sdp:n kansanedustajista asettuisi samalle kannalle. Tämän jälkeen hallituspuolueista myös Vihreät ja Vasemmistoliitto asettuisivat jäsenyyttä vastaan. Tällöin hallitus joutuisi peruuttamaan tiedonantomenettelyn käytön Emu-jäsenyydestä päätettäessä, kuten Tuomioja itse oli kirjansa päätössanoissa toivonut. (s. 78) Tällöin hallituspuolueiden kansanedustajilla olisi "vapaat kädet" äänestää, eikä Suomen Emu-jäsenyys toteutuisi.
Seuraavalla viikolla järjestettiin 24.9.1997 Sdp:n puoluevaltuuskunnan kokous, joka määritteli Sdp:n kannan Emuun. Erkki Tuomioja käytti kokouksessa puheenvuoron, muttei asettunutkaan vastustamaan eikä kannattamaan Suomen Emu-jäsenyyttä, vaan tyytyi vain kuvaamaan rahaliittoon liittyviä hyötyjä ja haittoja – jälleen kielteisiä puolia painottaen. Kokous hyväksyi julkilausuman, jossa todetaan: "Sosialidemokraattien mielestä Suomen on perusteltua osallistua Euroopan talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen ensimmäisten joukossa."
Seuraavana päivänä, 25.9.1997 Ilta-lehdessä julkaistussa haastattelussa Tuomioja ilmoitti tukevansa puolueensa hyväksymää linjaa, eli kannattavansa Suomen pikaista Emu-jäsenyyttä!
On ilmeistä, että Tuomioja olisi voinut estää Suomen Emu-jäsenyyden, jos hän olisi ajoissa ottanut asiaan saman kannan, jolla hän kirjansa ja muiden julkisten kannanottojensa perusteella aivan ilmeisesti oli. Tuomioja olisi voinut vedota painaviin perusteisiin. Hänen takanaan olisi alusta alkaen ollut noin puolet puolueensa äänestäjäkunnasta. Tuomiojan rohkea "ulostulo" olisi vaikuttanut Sdp:n puoluevaltuuskunnan päätökseen.
Samalla tavalla voidaan sanoa, että Suomen Keskusta olisi voinut ehkä estää Suomen Emu-jäsenyyden, jos se olisi ottanut ajoissa asiaan kantaa. Vaikuttamisen aika oli keväällä 1997, jolloin mm. ay-liikkeen kannanmuodostus oli käynnissä. Jos Keskusta olisi järjestänyt ylimääräisen Emu-puoluekokouksen jo alkukesällä, Emu-kannanottoa oltaisiin ehditty valmistella kevään piirikokouksissa, ja puolueessa käyty laaja Emu-keskustelu ja alkukesästä tehty kielteinen Emu-päätös olisivat vaikuttaneet myös muiden puolueiden päätöksiin. Puoluekokouksen järjestäminen kuitenkin lykättiin – Emu-selvitysten puuttumiseen vedoten – syksyyn, ja se järjestettiin vasta sen jälkeen kun Sdp oli jo päättänyt, että Emuun mennään.
Kun Sdp oli asettunut kannattamaan Suomen pikaista Emu-jäsenyyttä, kaivoin uudelleen esille Tuomiojan kirjan, jossa hän viittaa Ruotsin hallituksen nimittämän professori Lars Calmforsin johtaman komitean työhön: "Komitean mielestä tarvitaan edelleen laajaa yhteiskunnallista keskustelua ennen kuin lopullinen päätös rahaliittoon osallistumisesta tehdään sillä muutoin päätökseltä puuttuu riittävä legitimiteetti." (s. 74)
Tämä "lukutuokio" antoi inspiraation kirjoittaa hallituksen Emu-politiikan legitimiteettiä käsittelevä kirjoitus, joka julkaistiin Ilta-Sanomissa 13.10.1997:
"Kansan vastustuksesta huolimatta hallituksen suunnitelmat näyttävät siis toteutuvan. Hallituspuolueiden edustajista pääosin koostuva perustuslakivaliokunta on jo tulkinnut perustuslakeja niin, että Emu-päätös voidaan tehdä eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä. Tämä tulkinta on vastoin perustuslain sekä kirjainta että henkeä, vaikka se täyttääkin muodollisen laillisuuden, legaalisuuden vaatimuksen.
Mutta hallitus on unohtanut kaikessa viisaudessaan tärkeimmän: Suomen kansan. Jos Suomen Emu-jäsenyydellä ei ole kansan enemmistön tukea, siltä tulee puuttumaan kokonaan legitimiteetti, yleinen hyväksyttävyys.
Legitimiteetti on syytä erottaa legaliteetistä. Tapaus Sundqvist osoittaa havainnollisesti sen, kuinka legaliteetti ja legitimiteetti voivat ajautua törmäyskurssille. Se mikä on laillisesti oikein, ei välttämättä ole kansalaisten mielestä hyväksyttävää. Legitimiteetti on siten psykologinen tosiseikka, ihmisten asenne valtaan nähden.
Legitimiteetin merkitys vallankäytölle paljastuu parhaiten silloin, kun yhteiskunta kohtaa legitimiteettikriisin. Näin käy, jos huomattava yhteiskuntaryhmä kiistää järjestelmän legitimiteetin ja kieltäytyy noudattamasta sen pelisääntöjä. Vakava legitimiteettikriisi ennakoi usein vallankumousta, elleivät vallanpitäjät onnistu saamaan aikaan kompromissia. Vallankumous ei tietenkään tule enää nykypäivänä kyseeseen ainakaan Suomessa, mutta legitimiteettikriisin seuraukset voisivat olla vakavat.
Jos Lipposen hallitus ei noudata Emu-ratkaisussa perustuslakeja, nousee Emu-kysymys uudelleen esille seuraavissa eduskuntavaaleissa. Suomen taloutta ja maamme kansainvälistä mainetta ajatellen ei olisi hyväksi, jos nykyisen eduskunnan tekemä liittymispäätös jouduttaisiin myöhemmin purkamaan. Tähän voidaan kuitenkin ajautua, jos päätös on tehty kansanvallan periaatteita rikkoen.
Jos tiedotusvälineet nostaisivat Suomen Emu-ratkaisuun liittyvän legitimiteetti-ongelman esille yhtä voimakkaasti kuin tapaus Sundqvistin yhteydessä, Suomen hallitus joutuisi perääntymään. Suomen hallituksen tulisi muistaa se, mitä Ranskan ihmisoikeuksien julistukseen vuonna 1789 on kirjattu: "Kaiken vallan perusta on viime kädessä kansassa. Mikään ryhmä tai yksilö ei voi harjoittaa valtaa ellei se selvästikin perustu kansaan."
Mitä viime lokakuun jälkeen sitten on tapahtunut? Kansan Emu-vastaisuus vain syvenee, mutta hallituksen linja pysyy vakaana: kansan tahtoa ei kunnioiteta. Kun myös Vasemmistoliitto ja Vihreät asettuivat vastoin kannattajakuntansa tahtoa tukemaan Suomen Emu-jäsenyyttä, on käynyt selväksi, että Suomi liittyy Emuun, eikä näköpiirissä olevaa liittymispäätöstä voida enää uudessa, vuoden 1999 vaaleissa valittavassa eduskunnassa purkaa.
Hallitus antoi eduskunnalle 19.2.1998 Emu-tiedonannon, jonka mukaan "Suomen tulee osallistua euroalueeseen, kun tämä aloittaa toimintansa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti 1 päivänä tammikuuta 1999." Hallituksen mielestä tätä kantaa tukevat niin taloudelliset kuin poliittisetkin näkökohdat.
Eduskunta äänestää Emusta ja samalla hallituksen luottamuksesta – vastoin Erkki Tuomiojan kirjassaan ilmaisemaa tahtoa – nykyisten kaavailujen mukaan 17. huhtikuuta 1998. Valtionvarainministeri Sauli Niinistön mukaan "on ennakoitavissa, että eduskunnassa tulee selkeä enemmistö hallituksen linjan taakse." (HS 20.2.1998)
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Erkki Tuomioja ajattelee, kun hän huhtikuussa äänestää eduskunnassa Suomen Emu-jäsenyyden puolesta.
Uskon, että Tuomioja luovana poliitikkona jo miettii, mitä hän Emu-päätöksen jälkeen tekee. Hän on arvostellut Emua siitä, että se on pelkkä rahaliitto – EU:lla pitäisi olla myös muuta talouspolitiikkaa. Hän on laajentumisen ongelmia pohtiessaan esittänyt, että EU:n maatalouspolitiikka ainakin osittain kansallistettaisiin (HS 12.11.1997). Tuomioja ei kannata EU:n kehittämistä liittovaltioksi, mihin Emu väistämättä johtaa. Voisiko hän omista lähtökohdistaan päätyä hajautetun liittovaltion kannalle?
Erkki Tuomioja on kunnioitettava poliitikko. Hän syventyy asioihin perusteellisesti, hänellä on laaja näkemys ja hän näkee kauas. Mutta mistä hän saisi rohkeuden toimia sen mukaisesti, mitä hän pitää oikeana?
...
Lähteet:
Economic and Monetary Union – Finnish Options and National Decision Making. Oy Edita Ab, Helsinki 1997.
Helsingin Sanomat, uutinen 12.11.1997: "Erkki Tuomioja kansallistaisi EU:n maatalouspolitiikan".
Helsingin Sanomat, uutinen 15.2.1998: "Lipponen ehdottaa: Talousyhteistyötä Ruotsin kanssa pitää tiivistää".
Helsingin Sanomat, uutinen 20.2.1998: "Hallitus suosittelee Suomelle Emu-jäsenyyttä".
Neittaanmäki, Petri: "Emu-politiikalta puuttuu legitimiteetti". Ilta-Sanomat 13.10.1997.
Rahaliitto ja Suomi – talouden haasteet: Emu-asiantuntijatyöryhmän raportti. Oy Edita Ab, Helsinki 1997.
Sdp:n puoluevaltuuskunnan kannanotto 24.9.1997: "Vakauden kautta kasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia – Suomi mukaan Euroopan talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen".
Suomen Keskustan ylimääräisen puoluekokouksen kannanotto 28.9.1997: "Vastuullinen valinta – ei ensimmäisten joukossa".
Tuomioja, Erkki: Haastattelu Aamulehdessä 27.7.1997.
Tuomioja, Erkki: Haastattelu Ilta-Lehdessä 25.9.1997.
Tuomioja, Erkki: Haastattelu Kymmenen Uutisissa 6.11.1996.
Tuomioja, Erkki: Haastattelu Satakunnan Kansassa ja Etelä-Suomen Sanomissa 6.11.1996.
Tuomioja, Erkki: Markka vai euro? Hakapaino Oy, Helsinki 1997.
Tuomioja, Erkki: Puhe Vimpelissä 20.9.1997.
Tuomioja, Erkki: Puhe Sdp:n puoluevaltuustossa 24.9.1997.
Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle Suomen osallistumisesta euroalueeseen. Helsinki 19.2.1998.
...
PETRI NEITTAANMÄKI
...
PASTE
torstaina, lokakuuta 02, 1997
Varhaisin Aamunkoitto
[KUVA]
…
EDELLINEN
EDELLINEN
OSIO
0.1 – oikolukematon versio – 08102019 IJL
*
[2]
Pienen
pojan ensimmäinen muistikuva – varhaisin Aamunkoitto
Elettiin
Hämeenläänin Viialassa; se oli tuolloin vielä itsenäinen kunta
ja siellä oli suuri puunjalostustehdas, sen nimi oli Oy Wilh.
Schauman Ab, jossa isä oli töissä, hän osti paljon tavaroita –
näin ymmärsin tuolloin pikkupoikana – muistikuvan osalta elettiin
vuotta 1961. Tuolloin noin nelivuotias pikkupoika joutui todistamaan
hyvin surullista tapahtumaa. Oli talvi, jäätä oli heikosti
asuinkerrostalojen vieressä virtaavassa joen koskikohdassa, jossa
oli pieniä suvantoja joiden jään päälle oli satanut kevyt
lumiharso – ikään kuin houkutteeksi kokeilla menoa valkeuteen.
Valkeus
tuli – tuli lopullinen valkeus, jossa valkoinen enkeli kävi
hakemassa pienen pojan leikkikaverin taivaan valtakuntaan – näin
äiti kertoi omalleen. Äiti oli uskovainen – Jehovan todistaja,
jolle toisten auttaminen oli luontaisesti syntynyt elämän lahja.
Jäälle
oli jostain syystä jonkun toimesta viskattu omenoita. Pieni poika,
jonka kanssa leikittiin päivittäin (ei ollut päiväkoteja –
äidit olivat kotiäitejä; kotona saattoi olla nuorempia lapsia,
vauvoja tai niitä oli sitten äideiltä tulossa – elettiin aikoja
jolloin syntyvyys oli tervettä ja lapsia tuli maailmaan) …
Jostain
syystä jäälle menoa ei nähty, vain pienen hetken päästä
nähtiin surullisen tumma aukko jäässä – leikkikaveri oli
pudonnut suvannon kohdilta veteen – mustan aukon kohdalla oli
omenoita – ne nähtiin hyvin, ja jotenkin punainen väri tummaa
aukkoa vasten pureutui mieliin lähtemättömästi.
Huudettiin
kovalla äänellä pienen pojan huutoa … paikalle tuli useita
miehiä. He juoksentelivat edestakaisin – näytti päämäärättömältä,
siltä se näytti pienen itkuisen pojan silmissä – joka tiesi,
että leikkikaveri on tuolla jään alla, ja äiti oli sanonut aina,
ettei veden alla saanut hengittää, jos sinne joutuisi … hätä
oli suuri. Mieltä myllersi, eikä oikein tahtonut ymmärtää mistä
oli kysymys – lopulta.
Miehet
huutelivat tuotavaksi lankkuja, joita pitkin olisi päässyt
läheiselle kivelle, etteivät kengät kastuisi. Aikaa kului – se
kului kohtalokkaasti – mustan puhuvaan avoimen veden aukkoon ei
ilmestynyt pientä leikkikaveria … Miehet vihdoin olemattomien
lankkujen kanssa heiluessaan – hoksasivat mennä suoraan veteen,
vaikka housut kastuivat. Matka ei ollut pitkä – ehkä 10 metriä,
jalatkin ylsivät pohjaan ja housut kastuivat.
Kaikki
oli jo myöhäistä. Pieni leikkikaveri nostettiin velttona ylös –
silämtä olivat auki, ja aivan kuin ne olisivat tuijottaneet minua
ja sitten miehet juoksivat kantaen pientä leikkikaveriani – aivan
kuin selkä olisi jotenkin kaarella, siten häntä retuutettiin
läheisen talon kellarikerrokseen, jonne oli oivallettu tehdä
talosaunaan tuli (ei ollut sähkökiukaita), jotta leikkikaverilla
olisi lämmin ja hyvä olla – lääkärikin tuli. Se viipyi pitkään
saunassa.
Lopulta
lääkäri oli tullut ulos … äiti oli hakenut rannalta itkuisen
pikkupoikansa kotiin – äiti lohdutti, ikään kuin tietäen, ettei
leikkikaveri enää ilmeistyisi hiekkalaatikolle. Hän oli poissa.
Äiti kertoi Jumalasta, joka vei pojan ikuiseen elämään, jonne me
kaikki joskus menemme, ja näin tapaamme pikkupojan uudestaan. Oliko
äiti nähnyt enkelien tulon -jotenkin hämärästi muistan
miettineeni.
Jo
samana iltana äiti meni – kun itkien pyydettiin taivaaseen menneen
leikkikaverin kotiin – pikkupoika oli siellä mukana, siksi, että
taivaaseen menneellä leikkikaverilla oli pikkusisko. Pikkupojan
haluttiin leikkivän pikkusiskon kanssa. Niin tapahtui ja äiti
lohdutti.
Leikittiin
lattialla pikkusiskon kanssa, saimme suklaata (se oli suurta herkkua,
ja sitä sai hyvin harvoin – muistaisin näin) ja äiti puhui
taivaaseen menneen leikkikaverin äidille – jotain kaunista, koska
huoneessa vallitsi syvä rauha, ihan kuin valot olisivat himmeet –
tai niin muistan, äitikin vaikutti hyvältä hengeltä – tai niin
siltä tuntui – hetki oli pikkupojalle pyhä - olihan ikää vasta
noin 4-vuotta. Enkeli oli käynyt ikkunan takana ja hymyillyt.
Arvelin sen halunneen kertoa, että leikkikaveri oli päässyt
perille.
Taivaaseen
menneen pojan äiti osti jatkossa aina kaksi keltaista tikkaria –
kerran viikossa, aina lauantaisin, kuten ennenkin – vaikka
pikkusisko jäi yksin isoveljen noustessa enkelien siivillä taivaan
kotiin.
...
Tämä
oli ensimmäinen muisto, joka on edelleen kirkkaana mielissä –
tänäänkin 62-vuotiaana. Olisi hellyttävää nähdä vielä tuo
pikkusisko – hän on ehkä nyt noin 60-vuotias. Ehkä luoja
järjestää tämän tapaamisen vielä? Nimeä en muista – eikä
ole ollut pitkään aikaan äitiä sitä kertomaan.
Jäljestä
päin on mietitty, että pitikö näin surullinen tapaus piirtyä
muistiin – elämän ensimmäisenä muistikuvana. Näin kävi, ja on
tullut käytyä tuossa paikassa pariinkin otteeseen (viimeeksi noin
vuonna 2012) seisomassa juuri sen suvannon kohdalla, jossa tuo kivi
pinnalla on edelleen, johon taitamattomat miehet sijoittelivat
lankkuja, jotteivat kengät kastuisi … Tuossa rannalla istuessa jäi
kumpaisenakin kertana miettimään olisiko enkelien siipiä tarvittu,
jos miehet olisivat heti rynnänneet veteen – välittämättä
kastuvista kengistä ja housuista.
Elämä
ei aina ole oikeudenmukaista. Viaton pikku leikkikaveri meni ja
halusi ottaa yhden punaisen omenan. Tuo omena oli kohtalo – jäälle
heittäjää ei tiedetä, mutta äiti kertoi, etä kaikella on
tarkoituksensa. Äiti lohdutti, että pikkupojalla on nyt rauha, ja
hän saa elää taivaassa enkelien siipien suojissa – ikuisesti …
Näin äiti kertoi vuonna 1961.Äiti nousi enkelien kyytiin vuonna
1989.
…
Tehdas,
josta liki kaikki saivat jokapäiväisen leipänsä
Tänään
tuo Oy Wilh. Schauman Ab ei ole enää tehtaana olemassa – vain
rakennukset, joissa tehdään jotain puuhastelua. Tehdas on kiinni.
Tuota tehdasta kohtasi myös 1960-luvun alussa suuri vakava räjähdys
ja tulipalo. Paloautoja tuli paljon – hyvin paljon, varmaan
Tampereelta saakka.
Räjähdyksessä
kuoli ihmisiä- tehtaan työväkeä, isä oli istunut toimistossa,
koska hän osti paljon tavaroita. Muistikuva on tästäkin, kun
läheisten kerrostalojen rappukäytävistä purkautui ulos
hätääntyneitä äitejä, hehän olivat kotona tekemässä ruokaa
ja hoitamassa lapsia – isät olivat tehtaalla töissä ja nyt
räjähdyksen tapahduttua äidit olivat huolissaan miten isin oli
käynyt. Kolme isää ei palannut enää kotiin ---
Äiti
ei ollut hätääntynyt. Hän kertoi isän olevan kunnossa. En
ymmärtänyt mistä hän sen tiesi, kun muut huusivat jo pihalla
hädissään. Mutta äiti tiesi – hän tiesi paljon sellaisia
asioita, joita ei nelivuotiaana ymmärretä. Äiti ei huutanut
koskaan – hän hymyili jotenkin joskus alakuloisesti, kun katsoi
silmiin … Äiti kävi kerran viikossa kokouksissa, jossa pikkupojan
piti olla mukana. Oli myös pyhäkoulu – isossa ruskeassa
puutalossa …
…
Sitten
seuraava muistikuva kertoo - savupiipun päällä seisten
tähystämässä milloin isä tulee kotiin – tikkaat olivat olleet
neli-viisivuotiaalle liian houkuttelevat
---
…
TÄMÄ
TÄMÄ
OSIO
0.11 – oikolukematon versio – 09102019 IJL
JATKUU
OSIO 0.12 – oikolukematon versio – 11102019 IJL
keskiviikkona, maaliskuuta 14, 1979
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)