Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
Jokaisesta tarkastelupisteestä ollaan pallon ytimessä, tosin pallon sädettä on turha yrittää selvittää, sillä sen pituus on "ääretön", koska pallon geometria ja muoto tuottavat muutoinkin meille lukuarvo Piin tarkkuusongelman - sen tarkka-arvo ei pääty koskaan, koska "välimatkaa" pallopinnan segmenttinä voidaan jakaa - loputtomiin, siksi Piin arvo on päättymätön desimaalien joukko. Tästä voimme vetää ongelmat suoriksi ja ulottaa ne Universumin "pallon pinnalle".
Kun Universum laajenee kiihtyvällä vauhdilla - herää kysymys mihin se pakenee, tai mistä sitä työnnetään. On vain yksi voima, joka on periaatteeltaan ääretön ja se on absoluuttisen tyhjiön vetovoima, mikä lieneekin "Universumpallon ulkopuolella" - sotketaan vähän, entä jos noita palloja onkin paljon - hyvin paljon, jopa äärettömästi?
Nyt suoristamme mutkia tuon absoluuttisen tyhjiövoiman rohkaisemana, sehän on airut äärettömään nopeuteen; tästä johdamme seuraavan kysymyksen:
Ammumme raketin Maan pinnalta johonkin suuntaan ja annamme tuolle raketille x-ajan kuluessa äärettömän nopeuden. Kysymys on kirkas: "Missä tuo raketti on, kun se on saavuttanut äärettömän nopeuden?
Tässä kohdin kosmologi Kari Enqvist saataa sanoa, että "höpsis- ääretöntä nopeutta ei ole". Miten hän sen sitten todistaa - siten, että Albert Einstein laski, että massallisen esineen saavuttaessa valonnopeuden - nousee sen massa nin suureksi, ettei se ole mahdollista [E=mc2] - Näin, mutta olemmeko nyt numeroiden vankina? Tuon kysymyksen heittää esille itse luonto: "Se ei tunne mitään numeroita, ei digitaalisuutta - vain ikuisuuksiin jaettavaa analogiaa.
Yksinkertaisesti: "Sadan metrin juoksija ei saavu koskaan perille, tosin hän juoksee ensin 50 metriä, sitten puolet eli 25 lisää, ja sitten 12,5 jne ... ". Meidän ihmisten ongelma on se, että me ajattelemme aivoilla, jotka ovat osa Universumia ja evoluutio sulki portit itsetutkiskelun täyteen avoimuuteen - "mitta- tai havaintolaite ei voi tutkia itseään"!
Kun Universum laajenee kiihtyvällä vauhdilla - herää kysymys mihin se pakenee, tai mistä sitä työnnetään. On vain yksi voima, joka on periaatteeltaan ääretön ja se on absoluuttisen tyhjiön vetovoima, mikä lieneekin "Universumpallon ulkopuolella" - sotketaan vähän, entä jos noita palloja onkin paljon - hyvin paljon, jopa äärettömästi?
Nyt suoristamme mutkia tuon absoluuttisen tyhjiövoiman rohkaisemana, sehän on airut äärettömään nopeuteen; tästä johdamme seuraavan kysymyksen:
Ammumme raketin Maan pinnalta johonkin suuntaan ja annamme tuolle raketille x-ajan kuluessa äärettömän nopeuden. Kysymys on kirkas: "Missä tuo raketti on, kun se on saavuttanut äärettömän nopeuden?
Tässä kohdin kosmologi Kari Enqvist saataa sanoa, että "höpsis- ääretöntä nopeutta ei ole". Miten hän sen sitten todistaa - siten, että Albert Einstein laski, että massallisen esineen saavuttaessa valonnopeuden - nousee sen massa nin suureksi, ettei se ole mahdollista [E=mc2] - Näin, mutta olemmeko nyt numeroiden vankina? Tuon kysymyksen heittää esille itse luonto: "Se ei tunne mitään numeroita, ei digitaalisuutta - vain ikuisuuksiin jaettavaa analogiaa.
Yksinkertaisesti: "Sadan metrin juoksija ei saavu koskaan perille, tosin hän juoksee ensin 50 metriä, sitten puolet eli 25 lisää, ja sitten 12,5 jne ... ". Meidän ihmisten ongelma on se, että me ajattelemme aivoilla, jotka ovat osa Universumia ja evoluutio sulki portit itsetutkiskelun täyteen avoimuuteen - "mitta- tai havaintolaite ei voi tutkia itseään"!