...
Suomessa vallitsee demokratian kansallisjuhla - vapaus puhua ja kirjoittaa mielipiteitä. Tämä on lähtökohta. Kansalaisella on etuoikeuksia olla ymmärtämättä kaikkia sellaisia hienouksia mitkä taas kahlitsevat ammattikirjoittajia, joita voidaan myös journalisteiksi tai ainakin muiksi toimittajiksi kutsua.
Johan Bäckman on epäilemättä paljon oppinut, mutta kuitenkin tavallisen kansalaisen joukossa - koskien hänen omia arvioitaan, puhumisiaan ja kirjoittamiaan mielenilmauksia. Siis vapauden tuulet puhaltavat suotuisammin Bäckmannille kuin toimittaja Jessikka Arolle. Miksi näin?
Siksi että toimittajalla on etuoikeus ja velvollisuus kirjoittaa totuudellisesti, olla manipuloimatta - provosoimatta, ja olla valmiudessa todistamaan tekstinsä niin lukijoille kuin mahdollisesti oikeudellekin, jos kyseessä tahallinen väärinilmaus ja panettelu ilman vankkoja todisteita.
Bäckmannilla on taas moraalinen velvollisuus olla loukkaamatta, tietoisesti kiusaamatta tai muutoin olla ilman vankkoja todisteita levittämättä syyllistämistä. Kansalainen voi erehtyä - se annettakoon anteeksi, mutta moraali on ominaisuus, joka tulisi olla niin taviksella kuin toimittajalla.
Toimittajan virheiden "erehtymisoikeus" on tiukemmin säännelty, se tarkoittaa, että toimittajalla on velvollisuus olla huolellinen miten kirjoittaa ja mitä väittää todeksi ja mitä ei. Aro on toimittaja, jonka velvollisuus on kirjoittaa totuudellisesti, tai sitten riittävin kysymysmerkin ilmaista sellainen, mistä ei ole varma. Sitä kutsutaan toimittajan moraaliksi, jonka tulisi olla korkeampi vielä kuin lukijakansalaisen.
Eli nyt aivan ensimmäiseksi olisi selvitettävä, kuinka totuudellisesti Aro tekstinsä laati, mikä ilmiselvästi herätti voimakkaan vastareaktion lukijoilta. Mitä virheellisemmin Aro olisi kirjoittanut, sen enemmän lukijalle ja arkitavalliselle kommentoijalle ilmestyisi inhimillistä harmistumista, jossa lopulta olisi tultava jokamiehen velvollisuutena vastaan moraali olla loukkaamatta ihmisyyttä.
.
~ https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006284272.html -
.
~ https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006284272.html -
Olisiko aihe liian tulenarka laatumedialle, jonka velvollisuus olisi tarkastella myös konfliktoitumisen aiheuttanutta Jessikka Aron kirjoitustuotantoa ja sen todellisuutta?
...
FB
Tämä teksti on niin tulenarka laatumedialle, ettei se julkaise sitä, vaan moderaattori poistaa kirjoituksen - syystä tai toisesta ---
1 kommentti:
.
Puoluemedia on rajoittunutta - tietoisesti rajoitettua informaatiota, jolla on selvä tarkoitus ja päämäärä. Sen on tarkoitus tuottaa soveltuvaa tietoa, infoa ja manipulaatiota ajetun ideologian eduksi ja hyödyksi.
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006284174.html
"Puoluelehdistön kuihtuminen kaventaa sananvapauden kirjoa" -HS
Puoluemedia on luotu tuottamaan yhteenkuuluvuuden henkeä ryhmälle, jonne kyseinen media leviää - yleensä jäsenrekisterin mukaisesti tai sitten samankaltaisuuslevinneisyytenä, jossa saman suuntaiset haluavat edesauttaa omaansa - vahvistaa joukkuehenkeä.
Puolue rajaa hienostuneesti sananvapautta - vapaaehtoisesti, tai sitten voi erota yhteenkuuluvuusryhmästä, jos sen ideologia ja informatiivinen päämäärä ei miellytä. Jäsenyys ei ole pakollista ja tältä osin vallitsee kokoontumisvapaus, jossa luontaisesti sananvapaus rajautuu yhteenkuuluvuuden ilmentymänä. Puolue on aina segmentoitunutta ajatusmaailmaa - tavoiteasetantansa mukaisesti.
...
Yllättävä verranto? Näinä päivinä alkoi Hovioikeudessa eräänlainen ideologiaoikeudenkäynti, jossa suunnattu ja tarkootushakuinen mediainformaatio, sananvapaus ja Käräjoikeudesta langetettu rangaistus arvioidaan toisessa oikeusasteessa uudelleen.
Kyseessä oli kahden rajoittuneen ideologian yhteentörmäys, jossa toimittaja kirjoitti toisen rajoittuneen yhteenkuuluvuusryhmän vastaisesti rajoittunutta eikä täysin todisteellista tietoutta väitteinä ja "tutkittuna journalismina".
Tarkistusjournalismia ei ole näkynyt Jessikka Aron kirjoitustuotantoon, joka ilmiselvästi hermostutti nyt Käräjillä tuomitut. Jokin syy tuohon hermostumiseen on - ja olisi kokonaisvaltaisuuden nimissä hyvä tarkistaa myös mahdollisesti russofobistiset uutisoinnit ja toimitukselliset tutkimukset.
Miksi tämä ajankohtainen vertaus tähän puolueideologisen median lopetusuutiseen? Syy on selvä, niin Vihreän langan kuin Jessikka Aron tekstit ovat rajoittuneiden yhteenkuuluvuusryhmien tuotantoa - toinen ympäristöaktiivina ja toinen varsin miehekkäästi kallellaan Venäjän yksipuolisen kriittiseen tarkastelutapaan - ottamatta todennäköisesti riittävästi huomioon erilaisia vaikuttimia ja tietolähteitä mitä sieltä Pietarista löytyikään ja mitä se todellisuudessa kaikin osin oli.
Vihreän langan vastustajia on varmasti, niin on myös Jessikka Aron tekstien vastustajia - samoin vastustusta löytyy perussuomalaiseen ympristöajatteluun kuin myös ns. "johanbäckmannilaiseen" käsittelytapaan, miten reaktiot syttyivät Aron teksteihin.
Kysymyksessä on siis hyvin todennäköisesti samankaltaisesti rajoittuneet tekstit, jotka eivät saa kaikin osin laajaa hyväksyntää, eikä edes täyttä todisteellisuutta esitettyyn informaatiovaikuttamiseen, jota joskus on kutsuttu manipulaatioksi.
...
.
Lähetä kommentti