Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
torstaina, lokakuuta 10, 2019
"Viekää tuhkatkin pesästä" - multa loppuu! [?]
Kuva: Ilkka Luoma by One+ 6 (C) 10102019 - Lassila Helsinki
Elämme silminnähtävästi syksyn aikaa, jolloin muun muassa lehtipuut ja -pensaat tekevät alustaa tuolle multaantumiselle. Tunnetusti multa on ammoin kuollutta eliöstöä ja oliostoa, joka muuten hyviiiiin pitkien aikajaksojen jälkeen hautautuessaan maakerroksiin - suuuressa paineessa muuntuu hiilijakeiksi - siis raaka-öljyksi, maakaasuksi ja kivihiileksi.
Poltamme siis autoissamme muinoin kuollutta biosfääriä, bensiininä ja dieselinä - samoin syömme lautasiltamme kierrossa olevaa biologiaa - mullasta porkkanaksi ja porkkanasta "oman pakoputkemme" kautta maannokseksi, puhutaan siis p*skasta.
Jos tuo erinomainen maannoslannoite osataan jatkotuottaa/ -jalostaa sopivasti pelloille, joista muun muassa porkkanat "ilmestyvät" - olisi se kiertotaloutta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Siis niin sinä kuin minä elämme mullasta. Olemme käsiämme myöten siinä, ja me itsekkin muunnumme siksi, jos meidät kuopataan luontaisesti lahoavassa puuarkussa maan poveen, kuten se suuri kirjakin sanoo: Maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinun tulee jälleen tuleman".
Maaperän hiili on ratkaiseva ainesosa. Se on kuulemma häviämässä, tai ainakin vähenemässä. Suomesta Pekan poika Ilkka Herlin ympäristö- ja maaperäaktiivina on innokas multaaja, ja sen kehittäjä sellaiseksi, että kiertotalous olisi ilmentymänä totta siten, ettei sen aineksia tuhlattaisi sellaisiin kiertoihin, jotka katoavat merien syvyyksiin.
Tosin miljoonien vuosien kierrossa, sillä ei ole suurtakaan merkitystä - lopultahan Maapallommekin haihtuu avaruuden tuuliin, kun Aurinko poksahtaa muutaman miljardin vuoden kuluttua.
Kun nyt käyskentelemme lähimatsissä huomaamme jotain nerokasta - puut pudottelevat lehtiään mitä erilaisimmin värein - näemme luontonäytelmän vailla vertaa. Evoluutio kehitteli sitä joitain satoja miljoonia vuosia - synnyttäen uusille sukupolville uutta kasvualaustaa - kun tyhjästä on tätä biologista kasvuakin mahdoton ottaa.
Virheemme on se, että viemme tuhkatkin pesästä ...
Amerikkalainen pölymyrsky uusiutuu? [2014] Toivo paremmasta, enemmästä ja hiukan helpommasta kiihdytti 1930 -luvulla USA:ssa talouden romahdukseen, jonka kuivana sivuhaarana oli keskilännen tasankojen ryöstöviljelyn pölymyrskyt. Oli niitetty vuodesta toiseen hyviä satoja – yritteliäisyys oli saanut palkan ja elämä näytti toiveikkaalta ja menestyvältä.
Paljolti tietämättömyyden ja orastavan ahneuden vuoksi maanviljelijät yhdessä oikukkaiden säiden ja heilahtelevien markkinoiden vauhdissa tuhosivat vuosikausiksi elämisen mahdollisuudet – äiti maa oli heittäytynyt hankalaksi ja nostatti satojen metrien korkuiset ja jopa satojen kilometrien levyiset hiekkamyrskyvallit taivaanrantaan … pellot muuttuivat pölyksi.
Amerikkalainen yritteliäisyys oli näyttänyt nurjan puolensa – liian paljon liian nopeassa tahdissa. Luonto iski takaisin, ja otti omansa – muutti pellot pölyksi ja ajoi maanviljelijät Kaliforniaan etsimään leipää. Ei ollut nykymuotoisia sosiaalijärjestelmiä, joista muut paremmin toimeentulevat olisivat kustantaneet välttämättömän hätää kärsiville; mutta tuli presidentti Franklin D. Rooseveltin New Deal.
USA oli painunut muutoinkin pölymyrskyjen aikoihin New Yorkin Wall Street pörssipaniikkiin ja -romahdukseen 3]. Pankit romahtivat, työt loppuivat – miljoonia työttömiä. Oli aika mobilisoida yritteliäs ja kovan paikan edessä suuriin suorituksiin yltävä kansakunta. Kansa kuunteli, jupisi, mutta totteli – Nykyään Rooseveltiä pidetään USA:n 1900 -luvun parhaana presidenttinä.
Miksi me nyt kirjoitamme tästä?
Ei oltu osattu ennakoida seurauksia, oli vain sokeasti haluttu enemmän. Piti saada lisää, enemmän maata, enemmän myytävää viljaa, jotta koneellistamista olisi voitu lisätä ja hankkia lisää maata, jotta jokaiselle perheen lapselle olisi saatu riittävä määrä maata omaa maatilaa varten. Lopulta pää tulee aina vetävän käteen – osin tietämättömyys luonnonkierroista, monitahoviljelystä ja esimerkiksi viljelymenetelmistä oli tehnyt tehtävänsä.
Poltamme siis autoissamme muinoin kuollutta biosfääriä, bensiininä ja dieselinä - samoin syömme lautasiltamme kierrossa olevaa biologiaa - mullasta porkkanaksi ja porkkanasta "oman pakoputkemme" kautta maannokseksi, puhutaan siis p*skasta.
Jos tuo erinomainen maannoslannoite osataan jatkotuottaa/ -jalostaa sopivasti pelloille, joista muun muassa porkkanat "ilmestyvät" - olisi se kiertotaloutta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Siis niin sinä kuin minä elämme mullasta. Olemme käsiämme myöten siinä, ja me itsekkin muunnumme siksi, jos meidät kuopataan luontaisesti lahoavassa puuarkussa maan poveen, kuten se suuri kirjakin sanoo: Maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinun tulee jälleen tuleman".
Maaperän hiili on ratkaiseva ainesosa. Se on kuulemma häviämässä, tai ainakin vähenemässä. Suomesta Pekan poika Ilkka Herlin ympäristö- ja maaperäaktiivina on innokas multaaja, ja sen kehittäjä sellaiseksi, että kiertotalous olisi ilmentymänä totta siten, ettei sen aineksia tuhlattaisi sellaisiin kiertoihin, jotka katoavat merien syvyyksiin.
Tosin miljoonien vuosien kierrossa, sillä ei ole suurtakaan merkitystä - lopultahan Maapallommekin haihtuu avaruuden tuuliin, kun Aurinko poksahtaa muutaman miljardin vuoden kuluttua.
Kun nyt käyskentelemme lähimatsissä huomaamme jotain nerokasta - puut pudottelevat lehtiään mitä erilaisimmin värein - näemme luontonäytelmän vailla vertaa. Evoluutio kehitteli sitä joitain satoja miljoonia vuosia - synnyttäen uusille sukupolville uutta kasvualaustaa - kun tyhjästä on tätä biologista kasvuakin mahdoton ottaa.
Virheemme on se, että viemme tuhkatkin pesästä ...
Loppuuko multa?
[2014] Toivo paremmasta, enemmästä ja hiukan helpommasta kiihdytti 1930 -luvulla USA:ssa talouden romahdukseen, jonka kuivana sivuhaarana oli keskilännen tasankojen ryöstöviljelyn pölymyrskyt. Oli niitetty vuodesta toiseen hyviä satoja – yritteliäisyys oli saanut palkan ja elämä näytti toiveikkaalta ja menestyvältä.
Paljolti tietämättömyyden ja orastavan ahneuden vuoksi maanviljelijät yhdessä oikukkaiden säiden ja heilahtelevien markkinoiden vauhdissa tuhosivat vuosikausiksi elämisen mahdollisuudet – äiti maa oli heittäytynyt hankalaksi ja nostatti satojen metrien korkuiset ja jopa satojen kilometrien levyiset hiekkamyrskyvallit taivaanrantaan … pellot muuttuivat pölyksi.
Amerikkalainen yritteliäisyys oli näyttänyt nurjan puolensa – liian paljon liian nopeassa tahdissa. Luonto iski takaisin, ja otti omansa – muutti pellot pölyksi ja ajoi maanviljelijät Kaliforniaan etsimään leipää. Ei ollut nykymuotoisia sosiaalijärjestelmiä, joista muut paremmin toimeentulevat olisivat kustantaneet välttämättömän hätää kärsiville; mutta tuli presidentti Franklin D. Rooseveltin New Deal.
USA oli painunut muutoinkin pölymyrskyjen aikoihin New Yorkin Wall Street pörssipaniikkiin ja -romahdukseen 3]. Pankit romahtivat, työt loppuivat – miljoonia työttömiä. Oli aika mobilisoida yritteliäs ja kovan paikan edessä suuriin suorituksiin yltävä kansakunta. Kansa kuunteli, jupisi, mutta totteli – Nykyään Rooseveltiä pidetään USA:n 1900 -luvun parhaana presidenttinä.
Miksi me nyt kirjoitamme tästä?
Ei oltu osattu ennakoida seurauksia, oli vain sokeasti haluttu enemmän. Piti saada lisää, enemmän maata, enemmän myytävää viljaa, jotta koneellistamista olisi voitu lisätä ja hankkia lisää maata, jotta jokaiselle perheen lapselle olisi saatu riittävä määrä maata omaa maatilaa varten. Lopulta pää tulee aina vetävän käteen – osin tietämättömyys luonnonkierroista, monitahoviljelystä ja esimerkiksi viljelymenetelmistä oli tehnyt tehtävänsä.