Piirros: ~ https://wwf.fi/uhat/luonnon-monimuotoisuuden-koyhtyminen/ -
*
...
[1992.]
.
1 - Biologisen Elämän monimuotoisuus johtuu "evoluution nokkeluudesta" luoda sopeutuvuutta hallitussa kilpailutilanteessa. Ihminen osana evoluution koekenttää ei ole toistaiseksi oppinut riittävää lomittumisen sopeutuvuutta, ottaessaan haltuun oman itsekeskeisen teknologisavusteisen Elämän helpottamisen, mitä erilaisimmin apuvälinein."Evoluutio oivalsi" jo miljardi vuotta sitten, että kaltaisemme Maapallollinen Elämä on kierrossa olevien biomassojen keskinäistä lajikohtaista suhdetta, meille tässä vaiheessa tuntemattomalla kaavalla, jossa lajit tukevat toinen toisiaan - lähinnä 'hitaiden muuttujien'* ansiosta. Näin on aina riittävästi aikaa muutoksille ja niihin sopeutumiselle.
Yllätyksiä on kuitenkin tullut - massasukupuutot
Äkillinen isku avaruudesta ei ollut evoluution keinovalikoimien hallussa, vaan raju ympäristömuutos sivalsi suurimmat elolliset sukuputtoon.
Maapalloa suvereenisti maalla hallinneet dinosaurukset, joiden valtakausi oli ihmiseen nähden ylivoimaisen pitkä - yli 100 miljoonaa vuotta - katosivat. Apina Lucystä ** - eräästä ihmisen esivanhemmasta (?) on kulunut noin kolme miljoonaa vuotta.
Evoluutio ei antanut periksi, se kehitti nisäkkäistä ylivertaisen lajin, joka nyt lajistoltaan kuihtuu kovaa vauhtia - ihmistä lukuunottamatta
Samaan aikaan ihmisen toiminnan vuoksi selkärankaiset vähentyvät, pörriäiset kuihtuvat ja lopulta tämä päivä on ihmisen itsensä toimesta ylivertaisen suurta ympäristön "suunnittelematonta" muutosta - sellaiseen suuntaan, joka käy lopulta ihmisen omaan nilkkaan Elämän vaikeutumisena.
Miten "evoluutio seuraa" erilaisten kehittämiensä prototyyppien kehityskaarta?
Onko evoluutiolla korjaussarjoja, joilla se palauttaa tuon vuosimiljardisen ajatuksen kierrossa olevien biomassojen keskinäisestä ja lajikohtaisesta suhteellisuudesta. Ehkä - virukset (198)? >2
.
"
Raportti: Maailman selkärankaisten populaatiot ovat kutistuneet lyhyessä ajassa yli kaksi kolmasosaa
"
.
- 2 - Ihminenkin on jo havainnut, että tämän ympäristöhaittajälki on megalomaaninen sen omaan biomassaan nähden. Kerrotaan, että muurahaiskolonnioiden biomassa on suunnilleen ihmislajin mittainen - voimme vain arvailla muurahaisten ympäristöjälkeä suhteessa omaamme.
Senkin voimme arvata, että itse evoluutiolle laji kuin laji on oma tarinansa, ja "evoluutio huolehtii" kustakin omalla oman Elämänsä katkeamattomuutta valvovalla tavalla.
'Evoluutio haluaa olla kuolematon'; onhan se elollisbiologiaan nähden universaali käyttöjärjestelmä, joka rakentaa, kokeilee, kehittää ja purkaa. Olemmeko me ihmisenä oman toimintamme myötä purettavien listalla -sen seuraavat 50-100 vuotta kertovat.
Evoluutio loi myös itsesuojelujärjestemän, joka purkautui meillä Suomessa Koijärvellä aitovihreän esi-isän Ville Komsin johdolla hätähuudoksi kaivinkoneiden telaketjuista, joka kaikuu nyt liian vähäisenä monikertana, mutta yrityksenä kuitenkin.
Meille tyypillinen kasvuhokemallinen näyttö- ja vertailutalous käy lajikirjon hengen päälle
Syömme jo muiden riisikupeilta, jopa me ihmiset nokkimalla toisten ihmisten lautasilta - tuottaen ylimaallisen tuloerokasvun esiasteeksi biokestävyysvallankumoukselle, jossa vähempään tyytyväiset valtavana enemmistönä suitsivat yliäyskäröivän per capita massakulutuksen katkaisuhoidon alttarille.
Elämän oikeutus
Evoluutio loi järjestelmän, jossa kokeilemalla ja tuotekehittämällä pyritään luontaiseen ja sopeutuvaiseen kilpailuasetelmaan. Tässä systeemissä kullekin syntyy riittävyys valppautta ruokkivassa niukkuudessa - omalla reviirillä, jossa suoritetaan se ainoa Elollisbiologian tehtäväkuva: Lisääntyminen, kaikki muu, lukuunottamatta lisääntymisen opetusta - onkin karrikoiden niin sanottua oheispöhinää.
Ihmiskunnan oheispöhinä loi Elolliselle luontobiologialle hengenahdistuksen ja nyt monin osin ollaan jo varahapella. Olisiko vähentämisen ja jäähdyttelyn aika - Gaia - maaemo kuumenee jo nyt ihmiskitkasta liiaksi. e
..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti