Sanna unelmoi ... ~ https://yle.fi/uutiset/3-10928090 -
YLE: "
Sanna Marin unelmoi neljän päivän työviikosta: "Tänään ehkä utopiaa, tulevaisuudessa voi olla totta" – ...
"
*
...
1 - PM ja nykyään myös SDP' n puheenjohtaja Sanna Marin edustaa kokemuksella (VVM Matti Vanhanen) vahvistetun NNV-hallituksensa kanssa uudistamisen linjaa, jossa vasemmistoinen maailma on Elämää tekevien naisten hallussa.
Onkin selkeää, että Marin on uudistaja, ehkä hiljalleen harkiten jopa sosiaalidemokraattisen liikkeen uudistaja. Forssasta onkin kulunut jo pitkä aika - kansanliikkeet uudistuvat ja nyt siihen on poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus. Miksi?
Siksi, että heräävimmät ovat jo huomanneet, että meitä kaikkia Elättävä luontobiologia käy jo osittain varahapella, siksi rankkaa on ihmisen näyttö- ja vertailutaloudellinen kasvuhokema kurittanut biosfääriä.
Jokainen, joka kuunteli koko Marinin SDP-puoluekokouksen linjapuheen - huomasi vahvan painotuksen luontoon, ympäristöön ja biodiversiteetin (Elämän monimuotoisuuden) kestävyyteen.
Työaika on eräs elementti, kun ratkaistaan itse ihmisen asemoitumista meitä kaikkia Elättävään biokiertoon, ollemme sitä myös itse - Elollisen aikanajan määräämänä. Luonto jatkaa - yksilöihminen ei.
On kyse uusien sukupolvien mahdollisuudesta Elää; tämän Sanna Marin nuorena äitinä vahvana kokee, sillä hän ja hänen lapset tulevat kokemaan aikaisempien sukupolvien materiaaliselollisen ylikulutuksen seuraukset.
Työaika on suhteellista
On lopulta kyse, mitä teemme maksettuna työaikana, ja mitä emme tee, kun olemme lupolla, yliaikaisilla kahvitauoilla, seurusteluissa aikavarkaina ja lopulta tuotantokoneistojen ja työnohjauksen tehon alaisina. Joskus "tehoton seurustelu työajalla" on luovaa, motivoivaa, yhteishenkeä kasvattavaa ja uusia ideoita tuottavaa!
Oleme jo maistaneet robotisaation tehon kasvua
Varsinkin Kiina maailman tehtaana on vienyt paljon työpaikkojamme - ylivoimaisen edullisuutensa (esimerkiksi palkkakustannukset - kaikkinensa) takia. Toisaalta tämä hintakilpailukyvyn ylivoimaisuus on alantanut monien kuluttajatuotteiden hintoja siten, että yhä useammilla on ollut mahdollisuus osallistua kulutusjuhliin. Mutta,samalla olemme menettäneet työtä vieraille >
.
HS-pääkirjoitusotsikko 27.08.2020: "
Sanna Marinin esittämä ajatus työpäivän lyhentämisestä on ristiriitainen tavoite
"
~ https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006615652.html -
.
2 - Sanna on oivaltanut, että työn ja 'vapaa-ajan' välinen suhde on nyt uusjaon tarpeessa
Työ on kuitenkin Elämän suola, ja sitä pitäisi olla kaikille. Kun vähennämme työaikaa yksilöinä, avaa se tässä 24 tuntisessa yhteiskuntavuorokaudessa aivan uusia työaikoja useammille. Hyvä näin. Joissain tilanteissa kolmivuoroisuudesta nelivuoroisuuteen.
Palkka
Toveri, kuponginleikkaaja, vastuullinen omistaja ja päätelaitteiden edessä naputtelijat ovat aina 'palkkansa arvoisia' - näin pitää olla. Mikä on sitten se oikea palkka?
Muinaiset kreikkalaiset filosofit orjallisen demokratian ajoilta puhuivat vain kahdeksankertaisuudesta - siis pienimmän ja suurimman palkan välisenä määränä. Onko tänään näin? Ei ole.
Tuloerot ovat jälleen revähtäneet
Nyt Marin peräänkuulutti myös toista vähemmän uutisoitua aihetta. Tuo oli juuri palkka, palkkio ja toimeentulo. Sanna viittasi tuottavan työn kokonaisvaltaisesta uudistamisesta, jossa toveri hihnoilla olisi myös oikeudenomistaja yhdessä tehtyihin tuloksiin - siis voittoa tulisi osata jakaa oikeudenmukaisemmin. Näinhän on kiva sanoa, kun tulos on työnantajan yhtiöllä mukavasti plussalla eli voittoa on jaettavissa. Entä kunnalliset ja valtiolliset viran- ja työnhaltijat?
Entä vastuu?
Jos toveri pääsisi osalliseksi yrityksen, jossa on vastuullisesti tekemässä työtä yhteisen tuloksen eteen - voittojen jakoon, niin miten käy sitten, kun tilinpäätöksen viimeinen rivi on tappiollinen?
Olisiko toveri kantamassa myös vastuuta tuon tappion kattamisessa - tämä on ehkä se kysymys, joka lämmittäisi työnantajalinnakkeen Eteläranta 10' n johtajia, jotka nyt tuomitsivat jyrkästi työjan lyhentämisen -lähes mahdottomana.
..
Kokeneimmat muistavat, kun lapset kävivät koulua ja lähinnä isät töissä - lauantaisin, tosin puolipäiväisenä. Kunnes työviikko muuttui viisipäiväiseksi. Tuo lauantaivapaa on ollut arkea jo vuosikymmenet. Nyt muuttuisimme joko nelipäiväisiksi tai sitten noin kuusituntisiksi - kukin sopivimmalla tavalla.
Tavoittelemme oikeudenmukaisuutta, yllättäen kulutuksen vähentämistä*, helpotusta lasten kasvatukseen ja ennen kaikkea työtä kaikille, jota lyhennetty työaika toisi mukanaan. Niin, entä se palkka? Onko lopulta olemassa ikuisia saavutettuja etuuksia? Ei ole. e
...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti