Kunnes Kuolema meidät korjaa Elämän kiertoon

 

Piirros: ~ https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/tyttaren-koskettava-paivakirja-influenssaan-kuolevan-aidin-sairasvuoteen-vierelta-rukoilen-etta-kuolisit-pian - 

*

...

Kuolema on elollisjatkuvuuden nimellinen tapahtumahetki omassa inhimillisyydessään, sillä tuolloin aina jonkun sosiaaliturvatunnuksen taru päättyy

1 - Elämän jatkuvuuden taru ei kuitenkaan pääty, jos on ollut mahdollisuus siihen ainoaan evoluution antamaan kehotteeseen - lisääntyä.

"Lisääntykää ja täyttäkää maa" -näin sanoo myös Suuri Kirja.
..
Kuolema on siis pinnallinen tapahtuma, jossa lainaksi saatu luovutetaan takaisin, toki sitä voidaan sanoa oikeudeksi, mutta ennen kaikkea se on velvollisuus, sillä biologinen Elämä tarvitsee kaiken sen lainassa olevan, jatkaakseen Elämää. Näin se lopulta vuosimiljoonaisessa Elon jatkuvuudessa menee.

Me mystifioimme aivan turhaa kuolemaa - jopa pelkäämme sitä

Se kohtaantuu jokaisessa ja kuitenkin jatkuu omissa lapsissa ja heidän lapsissaan - siis laajasti tarkastellen 'kuolemaa ei ole niin kauan kuin on suvunjatkantaa'. Evoluutio oli nokkela, kun loi kierron, lainan ja sen palautuksen - näinhän se pitää itsensä "ikuisesti Elossa" - kunnes ---

Kuolema on kaunis, kunhan sen vain osaa - erityisesti omaisten osalta, huomaavaisuutena aina viimeiseen kuiskaukseen lähtijän korvaan, sillä se voi tavoittaa hiipuvan Elämän - silmien liikkeen sitä enää viestimättä >


.
HS: "

Oikeus hyvään kuolemaan ei toteudu, koska olemme pelkureita

"
~ https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006645788.html  -


.
2 - Liian moni kuolee yksin - hoitokodin tai saatto-osaston yksinäisyydessä - teki henkilökunta kuinka hyvää työtä tahansa - kuten teki aikanaan Savonlinnassa, jossa katsoin oman isäni lähtöä kuusi kuukautta, tuo aika toi mielenrauhan rauhattomalle ja kapinoivalle pojalle - ajallensa, kunnes veljet kantavat oman lainani maan multiin.

Suurin mielenrauha syntyi tunteesta, jonka voisi kokea oikeudeksi lähtijälle ja velvollisuudeksi jäävälle
Isäni koki (tai näin ainakin arvelen) läsnäolon - sanattomana. Kuolemasta ei puhuttu - kumpikin tiesi, lähdön olevan ovella. Siunaus syntyi siitä, että oli läsnä ja se läsnäolo viestitti hiljaista anteeksipyyntöä entisestä. Oli löydetty toisemme.

Kuoleman lähestyminen sytytti viimeisen valon - tunteen sen vääjäämättömästä lähestymisestä, vaikka olematonta toivoa oli odotettu - uskoen ihmeeseen.

Oikeus tuli tapahtumaan ja velvollisuus tuli lähemmäksi. Työ oli tehty, kivut lievitetty - ja vastuu suvun viemisestä eteenpäin toteutettu. Oli lähdön aika.

Sanoin viimeisenä iltana: " ... koeta kestää, tulen taas huomenna ..." - kuolevan isäni katse jäi taakseni. Tulimme jo aamu-yöllä, saattohoitajan soiton perästä, oli ilmoitus, että nyt on lähdön aika.

Viimeinen henkäys täytti mielenhaikeuden - oikeus oli tapahtunut

Jäimme veljiemme kanssa jatkamaan maallista kulkuamme, joka sekin on luonnon luoma oikeus - Elämään - aikansa, pelotta, sillä oppi läsnäolosta vihdoin tavoitti mielenkirpeyden:

"Elä viimeistä päivää!" - ja muista aina läheisesi

Hymyile - se on oikeutesi, ja ole läsnä, niin kauan kuin voit ja vielä vähän pidempäänkin, se helpottaa molemmin puolin - sehän on velvollisuutesi, kun Elämää tavoillasi jatkoit - pelotta... e


...

Muisto vuodelta 2010:

Elävien saatossa

Eutanasia

.

2006