perjantaina, joulukuuta 30, 2005

Yhteinen tavoite luo kansallista identiteettiä

Suomessa Eduskunta säätää lait ja edustaa sananmukaisesti kansaa. Kansalaiset ovat kypsyneet puoluepolitiikkaan nykymallissaan; vastuunkantajaa ei löydy. Suomi käy Eduskuntavaaleihin vuoden 2007 alussa. On odotettavissa, että ehdokkaiksi nousee myös täysin uusia nimiä. Aika näyttää onko heillä vastuuntuntoa ja muutakin kuin oman edun tavoittelua.

Suomi on erinomainen maa ja keskimäärin edustajat vastaavat kansan näkökulmaa, onhan valiintunut puoluekartta kutakuinkin sama vaaleista toiseen. Nyt yhteenkuuluvuutta kansalaisille tulee julistamaan joko Kepu-Demari akseli tai sitten orastavasti Suomi on löytämässä oikeistojuurensa; onhan Suomi vuodesta toiseen oikeistoenemmistöinen Eduskunnassa.

Kuva otettu radikaalista kuvakulmasta 12.03.2006, kello 16:55. Uusi valittu kansanedustaja voi arvokkaasti, kunnioituksella, silmäillä uutta työpaikkaansa alhaalta ylöspäin. DSC_11207.JPG. 2,97 MB. Photo by Ilu 2006.


Suomi puolustautuu hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi. Koko perinteellisen EU:uun alueella vallitsee hermostunut väliaika; ei oikein tiedetä minne mennään. Meidän kaltaisessa demokratiassa ristikkäinveto estää päämäärähakuisuuden. Kansan yhtenäisyys on parhaimmillaan kriisissä; tuolloin on pakko luoda yhteinen tavoite. Nykymallinen hoivayhteiskunta ei ole enään realistinen päämäärä.

Kansallisesti on kaksi tärkeää ominaisuutta: identiteetin mukainen päämäärä ja osallistumisen oikeus sekä velvollisuus sen toteuttamiseen. Ihmisen tehdessä työtä tietäen tarpeellisuutensa ja työnteon päämäärän, hälventää se epätietoisuutta ja antaa tyytyväisyyttä onnistumisien myötä, havaiten yhteistoiminnan tuovan tulosta niin edustamalleen yritykselle/yhteisölle kuin itselleenkin.

Suomessa työttömyys ja yksinäisyys jakavat kansaa. Asioista puhutaan paljon, mutta tekoja näkyy vähemmän. Uuden vuoden tärkeimmäksi kohteeksi tulevat ihmiset itse ja kyky huolehtia osallistuvuudesta yhteiskunnan kassan turvaamiseksi. Kansallinen hyvinvointi perustuu nyt ja huomenna tulonjakoon ja verokertymien vähetessä kukkaro käy laihaksi.

Kuluttajat uskovat nyt kykyynsä kuluttaa; ostaa digiboxeja, littutelkkareita, ulkomaanmatkoja, kesämökin peruskorjausta ja suurempia autoja. Yritykset ovat reivanneet asennettaan huolestuttavampaan suuntaan; ulkoistukset kehittyviin maihin kiihtyvät ja useilla firmoilla tulee sen myötä menemään edelleen hyvin. Kuinka käy ulkoistettujen yhtiöiden työntekijöiden? Nuo ostolistan tuotteet tulevat pääsääntöisesti tuontitoimintana ja tämä täytyy maksaa viennillä. Mitä me viemme, kun esim. suuri paperinostajamaa Saksa suunnittelee yhteistyöpaperitehtaita suoraan Venäjän metsien keskelle? Millä me maksamme mm. tuontipolttoaineen, kun Nokiakin tekee jo suurimmat voittonsa Kiinasta?

Emme ole itseriittoinen sisämarkkina, vaan viennistämme elävä tekninen ja energiaintensiivinen yhteiskunta, jossa tulontasaus on viritetty lähinnä sosiaalidemokraattien ja maaseutuväestön edunvalvonnalla huippukuntoon. Kuinka järjestelemme kulutuksemme, jos jaettava verovarallisuus pienenee ja hallinnonalat tappelevat pienenevistä jakorahoista. Eduskuntamme on rakennettu toteuttamaan lainsäädäntöä lähinnä tulontasaukseen. Brysselinkin tulovirta vaihtaa suuntaansa.

Eduskunnan on keskitettävä voimiaan säädäntötyöhön, jolla edesautetaan kilpailukykyä, maahamme virtaavia pääomia, tarpeidemme mukaista koulutetun ulkomaalaisen työvoiman saantia sekä matkailijoita viihtymään turvallisessa, puhtaassa ja hiljaisessa maassamme.

Tulevan presidentin valtaoikeuksia tulee lisätä vastaamaan kansalaisten toivetta. Presidentti on aktiivinen toimija, joka puskee aktiviteettia, ryhmähenkeä, kannustavuutta, osallistumisen halua sellaisen päämäärän eteen, jolla on nimi ja tarkoitus. Suomi tarvitsee päämäärän kuten koko EU.

Kehittyvillä mailla, mm. Venäjällä ja Kiinalla, on selvät päämäärät ja heidän kansalaiset tietävät ne. Venäjä on maailman raaka-ainevarasto toistaiseksi uinuvalla innovaatiopotentiaalilla ja Kiina on maailman liukuhihnatehdas siirtyen omaehtoisempaan suunnittelu- ja kulutuskäyttäytymiseen. Aktiviteetti ja toimeliaisuus ovat moninkertaiset verrattuna meihin tai EU:hun. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta korjausliikkeiden frekvenssi tiivistyy vähentäen makulatuuria ja turhaa suunnittelua.

Heti Uuden Vuoden lähtömetreillä Suomen kansa on vedenjakajalla; valittavan presidentin ominaisuudet tulevat olemaan merkittävä tekijä kansallisen yhtenäisyyden luojana. Nyt jos koskaan valinta on tärkeä ja nostaakin äänestysprosentin ennätysluokkaan. Nyt pelissä ovat Säilyttäjä tai Uudistaja; kumpi parempi, sen jokainen miettii itse peilaten omia tarpeita ja vallitsevia olosuhteita. On tapahtumassa yhteiskunnallinen muutos maailmanjärjestyksen vaihtaessa napaisuuttaan.

Ilkka Luoma

tiistaina, joulukuuta 27, 2005

Mitä teemme Suomessa seuraavina vuosina?

Ennen Joulua kaupunkilaissilmä havaitsi tien varsilla, kiiruhtaessaan maalle, täyden kympin arvoisen tempauksen. MaaseutuNuoret olivat vieneet viestinsä esi-isien lailla nuotiotulien ääreen. Viesti oli kirkas. MaaseutuNuoret olivat sytyttäneet tulia kaupunkilaisten kulkureiteille kohti maaseutua muistuttamaan aidosta lämmöstä ja yhteiselosta tulen loimujen heitellessä varjojaan kiireisen kaupunkilaisen kasvoille, tämän pysähtyessä viettämään lyhyttä ja lämmintä hetkeä muistaen samalla juurensa.

Ensi vuonna saamme uuden presidentin ja toivottavasti uuden esimerkin yrittämisestä, osallistumisesta, yhtenäisyydestä ja hyväksynnästä. Ensi vuosi voisi olla löytämisen vuosi, jolloin lomakaipuumme lisäksi löytäisimme uuden maaseudun, sen maaseudun, jonka mullasta suurin osa suomalaisista on kasvanut. Vastakkainasettelun aika on ohitse. Suomi on yhtenäinen maa ja meillä on selkeä yhteinen kieli. Meillä ei ole varaa eriarvoistaa kaupungistunutta maatamme luokitukseen maaseudusta - kärjistäen esitettynä - alkutuottajina ja kaupungeista, lähinnä kuluttajina.

Kaupunkilainen tarvitsee maaseudun rauhaa ja maaseutu tarvitsee tyhjenemisen estämiseksi työtä ja osallistumista. Ensi vuosi voisi olla maaseutulomien ja etätyön vuosi "kotimaista suomalaisille", jolloin maatalous pontevasti loisi matkailuelinkeinoaan sivutuloksi pääelannon vankaksi tukijalaksi. Suomalainen ruoka ei pärjää ulkomailta tulevalle vyörylle. Emme kilpaile hinnalla, vaan kokonaisuudella: kaupunkilainen voisi ostaa lomailunsa ja etätyönsä päätteeksi aitoa kotimaista tilaruokaa, -viinejä, ruoan raaka-aineita ja puolijalosteita ilman ketjuuntunutta kaupan välistävetoa, tuotteissa lukien aidosti Finnmade.

Emme pärjää Suomessa liukuhihnoille, emmekä perussuunnittelussakaan kehittyvien maiden insinöörimassoja vastaan ennenkuin palkkatasot tasaantuvat. Meille jää erikoisosaaminen. Suomessa on lähtökohdiltaan erinomainen koulutusjärjestelmä, jota tullaan mm. Kiinasta tutkimaan ja oppimaan. Suomessa on vähemmän asukkaita kuin kolmanneksessa Moskovaa. Me emme pärjää perustuotannossa; me pärjäämme terävillä erityisaloilla. Huippuesimerkkeinä Ponsse, Genelec, Suunto, Marioff, Kvaerner Masa-Yardsin MARC, Silver, Kemppi, Nautor, Vaisala ja Ilmatieteenlaitos. Me pärjäämme myös logistiikassa ja sen hallinnassa; Nokia on luonut ehkä maailman tehokkaimmat tavara- ja informaatiovirtojen logistiikat.

Tulevina vuosina me voimme luoda vastaavan käsitteen kuin sveitsiläiset swissmade tunnukselleen ja heidän pankkiosaamiselleen vaitiolona, joka hakee vertaistaan. Me voimme synnyttää erityisosaamisen hienotunteisesta, ehdottoman luotettavasta kaupanjärjestelijästä suurien kaupantekijöiden välille. Meihin luotetaan jo nyt ja meihin katsotaan niin Venäjältä kuin Kiinasta. Suomeen on jo perustumassa kaupan edistämisen järjestö niin Venäjän kuin Kiinan suuntaan. Suomi on saamassa erityisasemaa Euroopan Unionin itäisenä porttina; matka Kiinasta mannereurooppaan vie Suomen kautta. Suomesta on EU:n lyhin lentomatka Kiinan markkinoille. Suomesta on maailman nopein tietoliikenneyhteys EU-maana Kiinaan. Siperian radan läntinen päätepiste rakentuu Kouvolaan.

Suomi pärjää tulevina vuosina omaehtoisella puolueettomuudella, ilman Natoa. Tarvitsemme niin suurien nousevien kauppamaiden luottamuksen kuin neuvottelutaidon tinkimättömän tasapuolisena neuvottelukonsulttina. Aikoinaan syntyi maailman parhaista rallikuljettajistamme käsite Flyigfinn; nämä mäkiset, aaltoset, kankkuset, vataset yms. saivat osaamisensa maaseudun syrjäisillä teillä, kokeillen mihin corollat ja escortit kykenivät parimetriä leveillä kyläpikiksillä kyyditettäessä tyttöystäviä kotimaitolaitureille. Suomalainen "sisu ja sauna" ovat kasvattaneet maailman parhaita kuljettajia, samoin me voimme luoda maailman luotettavimpia kaupanedistäjiä saaden saman leiman kuin sveitsiläiset pankkiosaamisestaan.

Suomi on esimerkkimaa yritysmaaperän luojana; meillä on yksi maailman luotettavimmista mahdollisuuksista luoda yritystoiminnan pohjaa ulkomaalaisille yrityksille. Suomi voisi olla monien kiinalais- ja venäläisyritysten päämaja, niiden matkatessa muualle EU:hun, ja jos vielä onnistumme näihin sisällyttämään oman lisäarvomme, olisi yhtälö valmis.

Uuden vuoden 2006 ennakkoluulottomat lupaukset: Maaseutumme vireäksi kaupunkilaisten löytäessä sieltä juurensa sekä lupauksemme tehdä maastamme idän ja lännen portti kaukoidän ja idän kehittyville talousmahdeille matkalla muualle Eurooppaan, unohtamatta uudelleen nousevaa Euroopan veturia, usein Suomea auttanutta Saksaa.

Ilkka Luoma

sunnuntaina, joulukuuta 18, 2005

Apina lyö kivellä pähkinän syötäväksi

Lauantaina YLE:n TV1 lähetti merkittävän luonto-ohjelman kiinnostuneille ja riittävän uteliaille katsojilleen. Kiehtova Maailma dokumentissa oranki kopautti kätensä jatkeella, kivellä, pähkinän kuoren kappaleiksi saadakseen herkullisen sisuksen tyydyttämään ateriallisia mielihalujaan. Samassa kivi napsahti myös naapuriorangin otsaan aiheuttaen melkoisen kalabaliikin kahden orangin välille.

Ihminen on pitänyt itseään ainutlaatuisena ilmiönä maapallon biosfäärissä. Esitetty dokumentti haki vastausta ihmiskunnan kehitykseen ja tulevaisuuteemme. Ohjelmassa oli havaittavissa, toki ihmisen pohtimana, yhtäläisyyksiä simpanssien nykyisyydestä meidän menneisyyteen sekä enemmän tai vähemmän alitajuntaisiin tapoihimme vielä tänä päivänäkin.

Vallitseva biosfääri hakee ruokansa lähialueelta vastoin ihmisten edestakaisin kuljettelua markkinatalousehdoin. Eläinkunnan päällimmäinen tehtävä on ruokailu, loikoilu, reviiripuolustus ja itsensä monistaminen uusiksi sukupolviksi. Evoluutio, asioiden helpommaksi tekeminen ja yksinkertaisempi ruoan saanti kehitti ihmisestäkin yhteisöllisen. Ihminen kasautui jo historiassa yhteen ryöstäen ympäristönsä mahdottoman yhtälön kautta rappioon ja unohduksiin (muinaiset suurkaupungit, mm. Maya- ja Ankhor-kulttuurit).

Tänä päivänä on myös meneillään kiihtyvä kaupungistuminen niin Suomessa, muissa kehittyneissä länsivaltioissa kuin myös kehittyvissä mm. Aasian tiikeri- ja jättiläismaissa. Kiehtovassa maailmassa käsiteltiin osuvasti lukumääräisesti kasvavan ihmispopulaation ja ruoansaannin helpottamisen yhteyttä luonnon liialliseen riistoon ja lopulta eroosioon, joka imee kasvutekijät olemattomiin.

Parlamentaarisesti valvottu YLE tuottaa kansalaisille ajattelemisen aihetta, tositv-robinson-juhlapäiväseikkailujen vastineeksi, tutkittuna ihmistietona luonnosta, missä tositv on arkipäivää.

EU kiemurtelee maataloustukien kimpussa, huomaamatta sitä, että lähialuetuotanto ja elinkelpoinen maaseutu on tulevaisuutemme. Päämäärämme kulutuksen vähentämisen ohella on tasaisemmin jakautunut väestötiheys. Tulevat sukupolvet, joille jää tuottamamme ongelmat, ovat ratkaisijan roolissa. Luonnonläheinen kasvuympäristö on ymmärryksen herättäjä näkemään luonto kokonaisuutena, missä olemme vain yksi osanen.

Päämäärämme ei ole loputon työn ja ruoansaamisemme helpottaminen, samalla enenevästi fyysistä työtä tekemättöminä lihoen yli äyräidensä. Aitoa hyvinvointia ei mitata auton koolla, asumisneliöillä, Tournedous-pihveillä eikä kulutusjuhlalla, missä mittarina on vain verottajatiedot iltalehdissä.

Lauantain Kiehtovassa maailmassa nähty ihmisapinan kivellä napautus toista lajikumppania otsaan jäi tavoitteeltaan arvoitukseksi. Oliko otsaankopautus vahinko vai tarkoitus?

Ilkka Luoma

perjantaina, joulukuuta 16, 2005

Ruotsalaiset ovat esimerkkinä rahanjaossa


Ruotsin ollessa suurvalta, sillä oli todelliset kuninkaat, kuvassa Suurkirkossa Tukholmassa kuningas polkee hevosellaan vihollistaan lohikäärmettä. Kuvanottohetkellä Ruotsi ei ollut vielä ottanut rahakseen euroa, vaan oli pitäytynyt uskollisesti kruunussaan. Nikon D70, 21.tammikuuta 2006, klo 13:50. Photo by Ilu, 2006.

Ruotsi on kansantaloutena yli kaksinkertainen Suomeen nähden ja saanut rauhassa kasvattaa kansantalouttaan aina 1800-luvun alusta lukien. II-maailmansodan aikana ruotsalaiset liikemiehet sukkuloivat nokkelasti niin Kolmannen Valtakunnan kuin Liittoutuneidenkin välillä. Ruotsalaisilla voidaan sanoa busineksen olevan paremmin hanskassa kuin meillä. 

Vanhan sanonnan mukaan on annettava saadakseen

Ruotsi on saanut EU:ssa olla tietoisesti hyvä nettomaksaja jo pitkään. Suomi on nousemassa vasta nyt reilusti antajan rooliin. Maatalous hiertää EU:ssa, mutta ilman ruokaa Brysselkään ei tule toimeen. EU budjetista suurin osa menee maataloustukiin. Suomessa ongelmana on pohjoinen sijaintimme. Ruotsikin yltää lähes samoihin pohjoisiin ulottuvuuksiin, tosin Ruotsin maatalous on painottunut huomattavasti etelämmäksi kuin Suomen. Ruotsalainen on niin ennakkoluuloton, että ottaa hymyillen vastaan suurimman nettomaksajan roolin. Se on tiennäyttäjän rooli, jossa otetaan vastuuta.

EU sai monta huomattavasti "köyhempää" kehittyvää taloutta "rajojensa" piiriin ja Ruotsi maksaa Brysseliin runsaat kymmenykset jaettavaksi uusiin kohdemaihin, joista tulee hyviä kauppakumppaneita Ruotsille. Maksumiehen rooli ei jää huomioimatta, ja sehän nostaa Ruotsin kannatusta uusissa EU-maissa ja näin onkin luonnollisempaa ostaa ruotsalaista tekniikkaa ja huippuosaamista.

Suomi ja Ruotsi ovat merkittävät kauppakumppanit keskenään

Mikä tekee Ruotsin kansantalouden niin kestäväksi? Ruotsissa on korkeammat palkat kuin meillä, heillä on huomattavasti enemmän siirtolaisia kuin meillä, heillä on merkittävästi enemmän miljardi kokoluokan yhtiöitä kuin meillä (enemmän kuin väkilukusuhteemme antaisi ymmärtää). Vieläpä verotuskin on korkeampaa kuin meillä, missä "vika?".

Vitsi- ja kaskumaaottelussa kuin myös Formula 1 -tilastoissa olemme paremmilla sijoilla. Niin, ja meillä on amerikkalaisten omistama Nokia ja Ruotsilla Ingvar Kampradin omistama ikioma Ikea. ABB:n Percy Barnevikilla oli kymmenkertaiset optiot verrattuna Mikael Liliukseen, mutta Barnevik hoksasi painostuksessa palauttaa niistä puolet. Ruotsi Tre Kronor on saanut enemmän jääkiekon MM-kultaa kuin meidän oma Leijona joukkueemme. Suomi ei saanut selvitettyä telttamurhia 1960-luvulta ja Ruotsiltakin jäi selvittämättä pääministeri Olof Palmen salamurha.

Ruotsi, se meille niin rakas esimerkki kuin myös Göran ja Håkan -vitsien loputtomana vitsilähteenä otti nyt pääministerinsä kautta pienellä, mutta merkittävällä hymyllä todellisen irtioton vastuullisena yhteiskuntana tulontasauksen esimerkkinä antamisesta ja osallistumisesta EU:n yhteisen edun nimissä. Ruotsalaiset tuntuvat ymmärtävän antamisen johtavan saamiseen.

Ilkka Luoma

tiistaina, joulukuuta 13, 2005

Luovuuden loppu?

Parikkalassa, Itä-Suomessa (Etelä-Karjala) sijaitsee tee se itse-miehen taideveistoskokoelma liikkumattomasti liikettä mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Luovuus on ollut osana tätä tekemisen vimmaa. Photo by Ilu 2005.


Kvartaalitalous nujertaa luovuuden
Globalisaatio avasi rajattomalle rahalle ja tulos-tase hegemonialle kulutusjuhlien ovet. YLE:n Voimala tiistaina peräänkuulutti luovuuden niukkuudesta ja ihmisten ajan puutteesta. Tutkitusti kansankunnan voimavaroja tuhlataan lukemattomiin iltojen valoihin konttoreiden viidakoissa luovien ja vastuuntuntoisten ponnistellessa ylitunteja työnantajansa eteen pelastaakseen työpaikkansa.



Luovuus on riemua uuden tekemisestä ja keksimisestä 


Luova ihminen on useasti herkkä, eikä jaksa innostua neljännestaloudesta ihmetellen, mihin se aika meni; ei sitä jäänyt perheelle, ei sitä jäänyt pohdinnalle, mihin on suunta ja missä on päämäärä. Vastuuntuntoisen myyjän on tehtävä tarjous tarjouksen perään, sairaanhoitaja tekee pienemmissä työryhmissä suurempien potilasmäärien kanssa loputonta henkisesti koneellistuvaa työtänsä ilman, että jaksaisi miettiä, kuinka voisi oivaltavasti helpottaa itsensä ja potilaansa oloa. 

Työt venyvät monilla iltamyöhään, viikonloput kuluvat littunäytön edessä vielä kotonakin, kun työt siirtyvät bitteinä konttorilta makuuhuoneen työpöydälle.


Luovuus on henki, josta kumpuaa kansakunnan voima ja menestys 


Me Suomessa emme voi kilpailla työnhintamme vuoksi liukuhihnoilla ja massatuotteissa. Me voimme kilpailla evolutiivisella kehityksellä, johon luovuus antaa siemenet kasvattamaan meiltä kysyntää oivalluksillemme. Suomessa on suunniteltu maailman parhaat jäänmurtajat, risteilijät, paperikoneet, kännykät ja monet muut erikoistuotteet. 

Olemmepa pienenä maana saaneet teknisellä ahkeruudella ja suunnittelun luovuudella aivotuotoksiamme aina planeetta Jupiterin taakse kuin myös luovan suunnittelu-uteliaisuuden voimana rekisteröimään sydänlyöntejä ympäri maapallon ja ilmakehän mittauksina kilometrien korkeuksiin.


Luova ihminen tarvitsee kekseliäisyytensä tueksi ja jatkumoksi kannustajan esimiehestä ja johtajasta, 


 ... jolla on näkemystä persoonasta yksilöllisenä ihmisenä. Kekseliäisyys on lahja, joka vaatii myös kiitoksen suorituksista, joilla ei aina ole välitöntä hintalappua. Keksintö ja tuotteistus ovat uteliaisuuden palkintoja loputtomasta innosta katsoa uudesta kulmasta ongelmaa, johon keskinkertaisuus on törmännyt. 


Luova henkilö on useasti herkkä, joka umpioituu ilman ymmärtäjäänsä 

Luovuus tarvitsee ohjaajakseen vahvan johtajan, joka ymmärtää tuloksen joskus viipyvän. Viipyminen korvautuu kannusteellisessa jatkumossa oivalluksena, joka voi viedä odottajansa menestykseen. Luova ihminen tarvitsee myös palkintonsa ja paras palkinto on työrauha, keskusteleva ohjaus ja osallistumisen riemu tiimissä, jossa yksilön saavutuksia juhlitaan yhdessä. 

Osallistuminen ja motivointi sekä tarpeelliseksi tunnustaminen antaa useasti enemmän voimia kuin pelkkä raha jatkuvuuden uhan leijuessa alati läsnä. Tulevan presidentin erityisessä suojeluksessa tulisi olla luovuuden ja kekseliäisyyden vaaliminen.


Yhteiskunta kannustakoot enemmän luovuutta ja kekseliäisyyttä, 


 ... eikä niinkään nyt jalustalle nostettuja rahan kaikkivoipaisuutta ja kulutusvoimaa vertailuindeksinä siitä, mihin me ihmisinä pystymme. Nuori oppilaitoksista valmistuva ikäpolvi katsoo uteliaan ihmeissään jatkuvan kasvuntavoittelun luonnon riistoa, energian tuhlausta ja elon ympäristömme vahingoittamista isiensä loputtomassa kasvunhokemassa ja -rykimässä. 

Olisiko aika hidastaa ja oivallustaa oravanpyöräämme taiteen, luovuuden ja innovoinnin osalta kekseliäisyyteen? Voisimme valmistautua tekemään ratkaisevia päätöksiä, kuinka sovitamme kulutuksemme vastaamaan maapallon luonnollista tuotantokykyä ja sen riittävyyttä kaikille tasaisemmin.


Ilkka Luoma


PS. Kappalejaottelu on uusittu 13. heinäkuuta 2015

lauantaina, joulukuuta 10, 2005

Presidentinvaalien vedenjakajalla

Suomi saa tammikuussa 2006 viimeisen perinteellisen poliitikkopresidentin vaaleissa, jonka arvo tulee olemaan poikkeuksellisen suuri korkean äänestysprosentin vuoksi. Suomen kansa saa juuri kuvansa mukaisen maan isän tai -äidin. Samalla alkaa viimeinen kutistetuin valtuuksin oleva presidenttikausi, sillä kansalaiset äänestävät seuraavan eduskunnan sellaiseksi, että presidentin tai tulevan "kuvernöörin" valtuudet nostetaan lähemmäksi edesmennyttä todellisen karisman presidenttiä Urho Kekkosta.

Nyt ehdokkaina on joukko kyvykkäitä perinteellisä poliitikkoja ja kaksi mielenkiintoista enemmän kansalaispresidenttiehdokasta, nimittäin prof. Arto Lahti ja Perussuomalaisten pj. kansanedustaja Timo Soini. Lahti on täysi epäpoliitikko ja Soini ilmoittautui rehellisesti populistiksi (populismi on kansanomaistamista kaikille ymmärrettävään muotoon). YLE julkaisi kansalaisille mielipidevaalikoneen, jonka tulokset epäilemättä vaikuttavat myös äänestyskäyttäytymiseen, monet tulevat huomaavan yllätyksekseen kärkisijoille nousevan Soinin ja Lahden.

Tänä päivänä käydään mm. internetissä laajaa, kriittistä ja kantaaottavaa polemisointia ehdokkaista ja edelleenkin on perin selvää, että nämäkin vaikuttavat äänestyskäyttäytymiseen. Suurin voitto Suomen kansalle on korkea äänestysprosentti, arvellaan sen nousevan jopa 90:een. Suomessa on juuri nyt pitkiin aikoihin ensimmäinen todellinen kisa alkamassa ja yllätyksiä voi syntyä "pienehdokkaiden" suurien äänimäärien osalta, kuin myös epäpoliitikko Lahti voi keskusteluissa onnistuessaan kerätä suhteellisesti muhkean potin ääniä Karjalan palautuksen kannanottoina.

Nyt olevat vaalit jäävät viimeiseksi puoluepolitikan ohjaamiksi vaaleiksi. Seuraavat vaalit ovat kamppailua oikeiden kansanjohtajien kesken, jossa ratkaisevat nykypäivänä harvinaiset ominaisudet, kuten karisma, yhteenkuuluvaisuuden luonti. Lisäksi presidentillisen hengen luonti tarpeellisuuden tunteesta jokaiselle kansalaiselle koetaan tärkeäksi kuin myös halu tehdä täysillä työtä kansakunnan edun ja hyödyn nimissä. Presidentin aktiivisuus edustaa omaa maatansa kaupallisissa pyrkimyksissä lisää myös työn mahdollisuuksia Suomessa. Vuoden 2012 presidentinvaalit ovat vahvojen henkilöiden vaalit, jossa kansa saa johtajan, jota on kaikissa gallupeissa lähes Kekkos-ajoista lähtien haluttu ja kaivattu.

Tammikuun vaalit ovat esialkua epäpoliitikkojen esiinmarssille. Kansalaisilla on täyden kympin mahdollisuus ilmaista mielipiteensä nykyiselle puoluepolitiikalla, onkin suorastaan jännittävää nähdä, mikä on kansalaisreaktio nyt, kun kaikki ehdokkaat ovat riittävän mitan täyttäviä. Perinteellisesti ajatellen kaikki ehdokkaat kykenevät hoitamaan presidentin tehtäviä kuten nytkin. Kun Suomella menee hyvin, on meillä hyvät ehdokasvaihtoehdot. Kuinka kauan meillä menee hyvin ja mitä meillä on pinnan alla? Entä sitten, kun ajat huononevat ja ne huononevat vuoren varmasti. Vaikeina aikoina tarvitaan määrätietoisuutta ottaa vastuuta ikävistä, vaikeista ja leikkaavista toimenpiteistä; tämä ei onnistu ns. hyvinvoinnin vartiointipresidenteiltä. Meneillään oleva kansainvälinen työn ja koulutuksen uudelleen jako välillä kehittyvät ja kehittyneet (taantuvat) maat tuottavat myös Suomelle pohdittavaa ja vaikeita päätöksiä myös sisäisen sosiaalisuuden tasa-arvon osalta.

Suomi haluaa vahvan presidentin ja kansalaiset saavat tämän viimeistään vuonna 2012. Mahdollisesti jo nyt tulevan uuden presidentin ja kansalaisten välille syntyy suora vuorovaikutuskanava moderneillä kysymysasetteluilla kansalaisille, kansanäänestyksillä ja kansalaisneuvonkysynnöillä. Presidentistä tulee oikeasti koko kansan presidentti laajemmilla valtuuksilla ja lyhyen informaatiologistiikan välityksellä presidentti, joka on kokoajan kansalaisten iholla.

Ilkka Luoma

torstaina, joulukuuta 08, 2005

Suuren vaalikeskustelun puhumattomat lauseet

YLE avasi kaikkien presidenttiehdokkaiden esiintymiset äänestäjilleen. Ehdokkaat jakautuivat kahtia sanojensa sisällön ja annetun tv-ajan puitteissa. Valtapuolueiden ehdokkaat saivat eniten näkyvyysaikaa, lisäksi he puhuivat varovaisimmin, tarkimmin ja pienimmin sanasisällöin varjellessaan henkistä pintakiiltoaan. Prosenttiliikkeen, siis ennakkoon mielipidetiedustelujen "pienehdokkaat" kävivät hekin yllättävän vaisusti kiinni varsinaisiin asioiden ytimiin.

Presidentin valtaoikeudet ja perustuslakivaliokunta puhuttivat juuri sen verran suuria kuin se oli pakollista heidän tietäen kansalaisten enemmistön halutessa presidentilleen valtaa ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Suuret puolueet riisuivat valtaoikeuksia urakalla jo presidentti Mauno Koiviston auttamana ja Kekkos-haamun säikäyttämänä. Pienet ehdokkaat ottaisivat mieluusti vastaan uutena presidenttinä lisää vaikuttamista ja valtaa, paitsi vihreiden Heidi Hautala, joka haluaa presidentille seremoniamielipidevaikuttajan roolin.

"Suuret" ehdokkaat varovaistivat sanansa miltei olemattomiksi. Moraaliavauksen tehnyt kristillisten Bjarne Kallis torpattiin Fortumin optioahneusavauksessa vetoamalla sopimusyhteiskuntaan, vaikka kaikki suuretkin ehdokkaat tiesivät ko. optioiden ansaitsemattomuuden. Ruotsin malli, jossa kohtuullistaminen ulottui ABB:n Barnevikin laillisen "kultaisen kädenpuristuksen" inhillistämiseen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä, sai suurilta vastineeksi vain hiljaisuuden; Fortum-asiaa ei uskallettu käsitellä. Väitän, että kansalaisia olisi kiinnostanut kaikkien ehdokkaiden avoimet ja rehelliset mielipiteet.

Kansalaiset haluavat vahvan vaikuttajayksilön presidentikseen. Presidentille on syytä harkita oikeus halutessaan tarkistaa luottamustaan kansasta antamalla hänelle kansanäänestysavaimet selvittääkseen kansalaismielipiteen erityisen merkittäviin lakimuutoksiin tai -aloitteisiin. Kansanäänestyksen järjestämisoikeudella presidentti voisi estää mm. jonkun kansalaisille merkittävän lain voimaansaattamisen (tai siirron yli vaalien), mikäli kansan selvä enemmistö niin nopeiden ja modernien sähköisten äänestyskanavien menetelmin ilmaisee. Kansanäänestysmenetelmän myötä olisi syytä avata erityinen "presidentin kysymystoimisto", joka ratkaisee juuri oikeat kysymykset kansanäänestykselle, jotta saavutetaan mahdollisimman tarkasti kohdistetut ja varsinaiseen asiasisältöön liittyvät kansanäänestyskysymykset.

Kuka presidenttiehdokkaistamme viestittää habituksellaan eniten karismaa, henkistä lujuutta ja vaikuttamisen kykyä luomaan kansalaisille uskoa oikeudenmukaisuuden, osallistumisen mahdollisuuden, yhteenkuuluvuuden ja yrittämisen toteutuvuutta? Kuka ehdokkaista kykenee olemaan ykkösmyyjämme ja -markkinoijamme ulkomailla, kuka kykynee käymään "kauppaa" mm. Venäjän presidentti Putinin kanssa järjesteltäessä Karjala, Salla ja Petsamo kysymykset asian oikeudenmukaiseen yhteistyömuotoon?

Mutta ennenkaikkea, keneen kansalaiset voisivat asettaa toiveensa tulevasta huomisesta, kun Suomi vääjäämättä kulkee kohti työllisyyden ja kouluttautumisen uusjakoa kehittyvien maiden rynniessä maailmanmarkkinoille niin tuottajina, osaajina kuin kuluttajina? Kuka presidenttiehdokkaista kykenee vastaamaan eturintamasta muiden kilpailijamaidemme vahvojen presidenttien haasteeseen erottautumalla kymmenistä kolleegoistaan luodakseen erityisasemaa mm. Kiinaan, Saksaan ja Venäjälle? Edesmennyt Itsenäisen Suomen omatunto, jalkaväen kenraali Aadolf Ehrnrooth peräänkuuluttu tunnetusti, että vain suomalainen voi puolustaa suomalaisten etuja.

Ilkka Luoma

tiistaina, joulukuuta 06, 2005

Mikä yhdisti Jorma Ollilan ja Veikko Hurstin työt

Edesmenneen vilpittömän hyväntekijän ja huolehtijan Veikko Hurstin henki elää voimakkaasti soppajonoissa Hakaniemen torilla 6.12.2005. Toisaalla Nokian Jorma Ollila sai korkean huomionosoituksen luotsatessaan edesmenneen vuorineuvos Kari Kairamon hengessä Nokian maailman huipulle. Molemmat ovat elämänarvoisia tarinoita. Lisäksi molemmille Suomen Itsenäisyys oli/on Tahdon ja Kunnian kysymys.


Nokia oli rahattomana 1990-luvun alussa tosiasioiden edessä. Kairamon jälkeisinä vaikeina välijohtajien vuosina Nokia ajautui kriisiin, johon nykyinen pääjohtaja Ollila esikuntineen tarttui tarmokkaasti. Nokian voimakas keskinäishenki nosti suomalaisen insinööriosaamisen maailman huipulle esimerkiksi muille suomalaisille yrityksille.



Heikki Hursti

Veikko Hurstin henki ja elämäntyö hiljaisesti kerää kasvottomia elämän tosiasioiden parkkiinnuttamia nimettömiä kansalaisia, joille samainen Suomen Itsenäisyys on pieni valopilkku arkiharmaudessa, kuten se on suuri valopilkku menestyneiden notkuvissa pöydissä presidentin linnassa. 


Molempien ryhmien ihmiset ovat syntyneet samaan maailmaan; toisista tuli lakerikenkäisiä, juhlapukuisia johtajia ja toisesta ääripäästä onnettomien yhteensattumien summana laitapuolen kulkijoita. Kummallakin ryhmällä on yhteinen tarina; se on tarina suomalaisista menestyksistä, yrittämisestä, epäonnistumisesta ja onnettomista tapahtumista, jotka suistivat ihmiset ihmisyyden alarajoille. 

Mutta on yksi yhteinen tekijä. Se on ihmisen ylpeys, joka voi asua niin köyhässä kuin rikkaassa, niin menestyjässä kuin epäonnistujassa.


Jorma Ollila peräänkuuluttaa rohkeita vetoja kotimaaltaan 


 ... sen kohdatessa uusia haasteita mm. työllisyyden kansainvälisessä uusjaossa. Veikko Hursti halusi myös peräänkuuluttaa rohkeutta, inhimillisyyttä, huolehtimista ja heikkojen puolustamista. Ollila kannustaa yrittämistä, osaamista, kouluttautumista ja kilpailukykyä. 

Hursti puolusti "osaamattomuutta", epäonnistumista, murhetta ja lankeamista. Kaikki me ihmiset olemme syntyneet tähän samaan Suomeen alastomina ilman kykyä huolehtia itsestämme ja kaikki me täältä lähdemme alastomina sekä edelleenkin ilman kykyä huolehtia jäljelle jäävästä.


Ollila ja edesmennyt Hursti ovat saman maailman eri kasvot 


Molemmilla on/oli tavoite: se on yrittäminen. Toinen haluaa yrittää huipulle ja toinen halusi ihmisten yrittävän pinnalle. Veikko Hursti sai huomiota epäitsekkäästä työstään. Hän ei saanut työstä suuria rahallisia korvauksia, mutta hän sai tyydytyksen nähdä työnsä tuottavan kadun hiljaisille pientä turvaa ja leipäpalan jonoista, joissa etuilu ei kuulu tapoihin. 

Jorma Ollila luotsasi menestyksen välillisesti suurelle osalle Suomea Nokian kunniakkaana suomalaisuuden osaajana maailmalla. Tästä ansaitusti hänelle myönnettiin ainoana korkea huomionosoitus korostamaan ainutlaatuista työtä. 

Veikko Hursti sai eläessään kunnianosoituksen pieninä hymyinä kadunkulkijoilta, heidän saadessa pientä iloa leipäpalasta ja ryhmähengestä sekä huolehdinnasta ihmiseltä, jota he suuresti kunnioittivat. Veikko Hursti eli ja vaikutti omiensa luona.


Viime kädessä kummankaan tekoa ei muisteta sadan vuoden kuluttua 


Ainoastaan tulevaisuuden tutkijat löytävät historian kätköistä menneen maailman 1900-luvulla siirtyneen langattomuuteen välimatkojen menettäessä informatiivisen estemerkityksen. 

Samoin samat historian tutkijat saavat tiedon 1900-luvun lopussa eläneestä aidosta hyväntekijästä, joka yhdisti sielullansa "langattomasti" hiljaisten ihmisten hädän, langenneisuuden, pienen ilonkipinän ja hetkellisen valopilkun yhteenkuuluvuudessa edes yhtenä hetkenä vuodessa, joka oli jonkun kauan sitten eläneen kansan Itsenäisyyspäivä.


Ilkka Luoma

perjantaina, joulukuuta 02, 2005

Onko perinteellisestä poliitikosta uudenajan presidentiksi?

Suomi saa todennäköisesti presidenttikisaan tutun poliittisen ehdokastaistelun ilman todellista sisältöä. Ehdokkaiden joukkoon saattaa tulla yksi ei-poliitikko, jolla voisi oikeasti olla jotain aivan uutta politisoituneen varovaissanahelinän ja päämäärättömyyden sijasta. Presidenttikisaan näyttäisi kansalaiskorteilla osallistuvan Helsingin kauppakorkeakoulun professori, joka haluaa Karjalan takaisin. Nyt kansalaisilla voi tulla mahdollisuus äänestää lopullisesti joko alku- tai loppupiste kestoaihekeskustelulle. Mahdollinen ehdokas Arto Lahti ei ole tuttu suurelle kansalle, kuten ovat miltei kaikki muut, siis poliittiset ehdokkaat.

Arto Lahdella ei ole mahdollisuutta tulla presidentiksi, mutta hän voi olla esialku uudelle ajattelumaailmalle, jossa kansalaisasioita hoidetaan ja käsitellään enemmän ilman nykymallista puoluepoliittista esivalmistelua. Takavuosina jo edesmenneen Kalevi Sorsan piti päästä presidenttiehdokkaaksi, mutta perinteellisesti Suomen suurin puolue valitsi radikaalisti ei-poliitikko Martti Ahtisaaren ehdokkaakseen tunnetuin seurauksin.

Markkinoinnista ja yrittäjyydestä ymmärtävä Arto Lahti voisi ennakkoluulottomuudellaan ja puolueriippumattomuudellaan olla aloiterikas työllisyyden puolestapuhuja. Lahdella voisi olla myös kykyä arvioida oikeasti Karjalan palautukseen liittyviä talouden ja kansalaisidentiteetin seuraumuksia niin hyvässä kuin pahassa. Yrittäjyyden opettajana hän saattaisi kyetä neuvottelemaan Venäjän presidentti Putinin kanssa aivan uudella ei-politikoivalla tavalla. Arto Lahti, halutessaan Karjalaa takaisin, ei varmaan istuttaisi Suomea myöskään Natoon. Lahti markkinoinnin ammattiopettajana ymmärtää myös kaukoidän jättiläisen Kiinan antaman mahdollisuuden Suomelle yhdessä Venäjän kanssa.

Professori Lahti markkinoinnin ja yrittäjyyden apostolina voisi ymmärtää myöskin työllisyyden merkityksen kansantaloudellemme. Uskotaan hänen tietävän työttömyyden syrjäytymiseen, osallistumattomuuteen, eriarvoistumiseen ja henkisen pahanolon ahdinkoon putoamisen ongelmat. Saattaisi ajatella, että Lahti julistaisi työllisyyden hoidon mielipidejohtajana kansakunnan ykkösasiaksi.

Arto Lahti olisi täysin uusi tuulahdus kaupan alalta. Tunnetusti kaupankäynti luo toimeliaisuutta ja toimeliaisuus työtä ja yrittämisen energiaa. Yrittäminen taas luo ymmärrettävästi yhteenkuuluvuutta ja päämäärähakuisuutta. Toivottavasti Arto Lahti ymmärtää loputtoman kasvun olevan mahdoton rajallisella maapallollamme. Arto Lahdella ei ole onnekseen mitään politiikan rasitteita harteillaan; hän voisi ehdokkaaksi päästyään olla mielenkiintoinen keskustelukumppani poliittisten ehdokkaiden joukkossa. Kansalaisvalintamahdollisuksien parantamiseksi olisi toivottavaa, että kerätyt kortit täyttävät ehdot ja että niitä olisi riittävästi.

Visiona voisi nähdä professori Lahden valiintuvan laajennetun Karjala-läänin maaherraksi vapaatalousvyöhykkeen ylläpitäjänä sekä Venäjän ja Kiinan kaupan erikoistukijana, yrittäjyyden ollessa Suomen uusimman läänin toiminnallisena keskipisteenä. Mikäli Lahti pääsee ehdokkaaksi, avaa hän tällä vuosituhannella uuden aikakauden alun, jossa kansalaisasioita voitaisiin hoitaa myös suoraan ilman puoluepolitiikan kiemuroita uusilla kommunikoinnin ja vaikuttamisen välineillä. Suoralle kansalaisvaikuttamiselle on nyt etsikkoaika, ja kaikki äänet yrittäjyyden professorille ovat ääniä uskolle uuteen yrittämisen tulevaisuuteen.

Ilkka Luoma

keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005

Pingviinin matka - herännyt huoli

Maailmalla kerää menestystä erikoiseen kategoriaan liittyvä elokuva, se ei ole muodikas rahanahneusoikeustaistelu kuva, se ei ole intohimoistava patrioottinen sotakuva, eikä se ole avaruuden syvyyksistä syöksyvä maailmanloppukuva. USA:ssa, elokuvien toisessa suurmaassa, kerää katsomoita täyteen Pingviinin matka, elokuva, joka kuvaa pingviinien työlästä, mutta riittoisaa ja siittoisaa elämää puhtaasti luonnon ehdoilla ilman liiallista muille haitallista rönsyävää elontilan valloitusta ja vaikeuttamista.

Ihmiset ovat nyt oikeasti heräämässä arkeen, jossa maailma on jo muuttunut. Olemme syytäneet siksi runsaasti saasteita, hiukkasia, jätteitä sekä muita luonnolle epänormaaleja kysyntämme ja kulutuksemme "kukkasia" liialliseksi rasitteeksi luonnolle. Länsimaalainen elintasokulutusjuhla on kohdannut heräämisensä mahdottomuudesta. Ihmiset ovat nyt kiinnostuneet myös ympäröivästä luonnostamme sekä eliöstön ja eläimistön selviytymistarinoista tavallansa, ollen harmoniassa luonnon kanssa.

Suomalaisen kulutuksemme laajentuessa koko maapallolle, tarvitsisimme kolme palloa ainokaisemme lisäksi. Luonto ei kestä kerskakulutustamme, luonto ei kestä sitä piittaamatonta ahneutta, missä osa ihmisistä elää viime kädessä luonnon kustannuksella. Ilmastomme on muuttumassa ratkaisevasti ja sen seurausilmiöt ovat vain aavistettavissa. Tuleeko heräämisemme todellisuuteen liian myöhään, jää lapsiemme nähtäväksi.

Pingviinin matka on luontoelokuva. Poliittisella tasapainolla ja koko kansan kysyntään vastaava YLE on iät ja ajat tarjonnut katsojilleen tosiasiaa luonnosta, eläinkunnasta, eliöstön pahasta olosta, villieläimien enenevästä ahtautumisesta yhä pienemmille alueille ihmisten valloittaessa yhä lisää elontilaa kasvavalle talouden nousukunnolle unohtaen elämänoikeutuksen olevan kaikille yhtäläinen.

Pingviinin matka on herättänyt katsojansa ja se täyttää elokuvasalit ympäri maailman. Ihminen on nyt kiinnostunut näkemään ympäröivyyttänsä ja ehkä meille syttyy näkemys tasapainosta ja ymmärryksestä, että loputonta kasvua ei ole. Ihminen voisi oppia paljon luonnosta, sillä monien lajien evolutiivinen harjoittelu on vuosimiljoonaisen kehityksen myötä sopusuhtaistunut ympäristöönsä. Pingviinit elokuvassa viestittävät myös meille tuttuja arkielämän ilmiöitä kiusaamisesta, parinvaihdosta, varastamisesta, ruoan niukkuudesta sekä yksilövaliintumisesta vahvojen voittaessa. Suuri ero on tasapainossa, jossa ei saavuteta eikä tavoitella "loputonta" kasvua, vaan luonto hoitaa populan koon sopivaksi, jottei se leviä ja laajene muiden elonalueille, kuten ihminen, joka on lisääntynyt luonnon kustannuksella kattamaan kaikki maat ja mannut, lukuunottamatta juuri pingviinien elonalueita. Olisiko nyt heräämässä uusi vastuullisuuden, vastuuntuntoisuuden ja ympäristön huolehtimisen aikakausi? Vai onko se tapahtumassa jo liian myöhään?

Ilkka Luoma

lauantaina, marraskuuta 26, 2005

Talouden kehitys nujertaa perinteet

YLE:n TV1 jatkaa erinomaisten dokumenttiensa sarjaa. Lauantai-aamuna oli vuorossa puhutteleva matkakertomus Saharan ylittävästä kauppamatkasta vuosisataisin menetelmin. Länsimaalaiselle mahdottomassa Saharan ylityksessä oli monia yksinkertaisia ratkaisuja myös elomme ahdinkoihin, vaikka elämämme nykymuodossa on 100 kertaa helpompaa kuin tuaregeilla, jotka saavat koko elinmahdollisuutensa kameleista.

Kaikella on tavoitteensa, päämääränsä ja paluunsa. Saharan tuaregit tekevät perinteellisin vuosisataisin keinoin kauppamatkan kerran vuodessa. Matka on myös yhteenkuuluvuuden miehuuskoe myös yhteisönsä nuorimmille pojille. Kauppamatka aavikon yli ja takaisin on koko eloryhmän voimainkoitos, jossa myös täydellinen epäonni vaanii eksymisinä maailman kuumimmilla alueilla veden loppuessa aiheuttaen kuivumiskuoleman.

Matka on osa koulutusta, jossa perheen yhteys, tarpeelliseksi tuntemisen ja yhteisöosallistumisen riemu valaa uskoa uusiin sukupolviin jatkaa isiensä työtä tuottaen kotona odottaville perheen, suvun ja yhteisön jäsenille perustoimeentuloa. Kauppavaihto on matkan tosiasiallinen tarkoitus. Suolakaupan lisäksi matka on voimakas yhdistävä side perheen isän ja pojan välille, ollen kasvatuksellinen, esimerkillinen ja yhteisesti osallistuva.

Tuaregilapsien mukanaolo ei ole leikkiä, vaan oppia ja hyödylliseksi tuntemista; ollen opetuksellisesti apuna karavaanin eri tehtävissä. Jokaisella on tärkeä ja osallistuva osansa, kukaan ei ole turhaan mukana. Kaikki tuntevat ryhmähengen ja puolustusvalmiuden vaaran uhatessa karavaania, jonka tiedetään olevan elinehto niin kauppamatkalle kuin kotona odottaville.

Vuotuinen karavaanimatka on tavoite ja sen päämäärän täyttymiseen osallistuu koko yhteisö; matka kauppataseen synnyttämiseksi takaa ne pienet lisätavarat ja -tuotteet, mitä muutoin lähialuetuotannolla toimeentuleva yhteisö tarvitsee ulkopuolelta. Voimakas yhteenkuuluvuuden henki lataa onnistumismahdollisuudet; ryhmä on eheä ja kaikille on osansa. Kotona olevat "elävät" voimakkaasti matkassa mukana, uskonnon ollessa ainut vahvistava tekijä, jonka uskotaan suojelevan elintärkeää kauppamatkaa.

Aavikoillakin kilpailu vaikuttaa länsimaalaisina keksintöinä kuorma-autojen muodossa uhkana vuosisataisille perinteille. Kuorma-autokolonnat hoitavat muutoin kuusi kuukautta kestävän matkan alle viideosassa, jolloin suolaa voidaan myydä huomattavasti halvemmalla, mutta lisäten riippuvuutta niin tekniikan, polttoaineiden kuin korjauspalveluiden osalta. Autokolonnissa ihmisten yhteenkuuluvaisuus menettää merkitystään, koska yhteys luontoon ja sen kunnioitukseen vähenevät; syntyy "ylivoimaisuuden" tunne saavuttaa kauppatasetta liian helposti, matka ei ole enään yhteisöllinen ja osallistuva voimainkoetus, jossa mm. isä ja poika kohtaa.

Länsimainen ongelma on mm. ryhmähengen vähentyminen ja perinteellisten tavoitteiden asetus sekä luonnon riisto ja raiskaus. Elintasomme kaikille samanlaisena edellyttää neljää maapalloa. Tuaregit tarvitsevat vain yhden. Me painimme yksinäisyyden, osallistumattomuuden ja yhteenkuulumattomuuden ongelmissa. Tuaregit ovat tiimi, jossa huolehditaan työyhteisöstä tasa-arvoisesti, kaikkien tehden omat kaikille tärkeät tehtävät tavoitteena yhteisen päämäärän saavutus. Länsimainen kunnioitus perinteiden kykyä, elinvoimaa ja osaamista kohtaan yhdistyy vain erään saksalaisen automerkin mallinimessä Touareg, jolla pyritään tanakoittamaan ko. automallin huokuttelevuutta käyttäjänsä itsenäisyytenä ja vaikeiden olosuhteiden taltuttajana, mukavasti nahkapenkiltä ilmastoinnin viileydessä kuljettajaansa rasittamatta.

Meille kaikille tutussa F optioiden ansiottomuudessa ja vastaamattomuudessa kerrotaan ylimmän johdon saneerauksien yhtiön elinkelpoistamiseksi alkaneen henkilöstöetuuksien purkamisena, myyden työntekijöiden ja toimihenkilöiden vapaa-ajan käyttöön tarkoitetut mökit pois selostuksella, että ne eivät kuulu ydinliiketoimintaan. Tämäntyyppinen saneeraus antaa kyytiä henkilöstömotivaatiolle, osallistumiselle ja päämäärähakuisuudelle. Vallitsevien liiketalousoppien mukaisesti henkilöstömotivaatio on yrityksen ehdotonta "ydinliiketoimintaa". Osakekurssit nousivatkin lähes täysin ulkoisten johtajista riippumattomien tekijöiden vuoksi jakaen luonnontuhojen ja Kioton hyödyt vain harvoille. Ohjelma ei kertonut kuinka monta kamelia tarvitaan vaihdettaessa niitä länsimaalaiseen liikemieheen.

Ilkka Luoma

torstaina, marraskuuta 24, 2005

Nainen on reilun kaupan esitaistelija

Reilua kauppaa harjoitettiin VR:n makasiineilla Helsingin keskustassa reilusti loppuun saakka. Pääomat ja rakennusbuumi halusivat hyödyntää Eduskunnan näyteikkunapaikan uljailla uusilla rakennuksilla ja vaihtoehtonuorten tiilimakasiinit saavat väistyä. Ruohonjuuri oli ekokauppa, joka harjotti bisnesta vastuullisesti ja reilusti myös tuottajia kohtaan. Ulkoisella habituksella ei ollut niin suuri hyve kuin itse hengellä ja tavoitteella. Tuotteet edustivat kehitysmaiden tuotantoa meille yltäkylläisyyteen tottuneille energia-ahmateille. DSC_11549, 1/250s, f3.5, 27mm. 2,91 Mt. kuvattu armon vuonna 2006, huhtikuun 20. päivä, photo by Ilu 2006. Nikon D70.

YLE:n AamuTV avasi keskiviikkopäivän ideaalisesti haastattelemalla kahta ennakkoluulotonta naista reilun kaupan filosofiasta. Reilu kauppa on kuin kommunismi; idealtaan ihanne ja päämääriltään lähes saavuttamaton. Reilu kauppa ja kommunismi ovat vastavoima länsimaisen kulutusjuhla-loputtoman kasvun ja qvartaalitalouden puhkijuoksemismentaliteetille. Kommunismi ei toteutunut eilen, mutta reilu kauppa voi toteutua heti tänään; kuluttaja kyllästyessään myyntipuhesyntetisaattori-markkinamiehen jargoniaan voi kulutuspäätöksellään aloittaa uuden aikakauden, antaen näin vahvimman signaalin kyllästymisestään nykyhulabaloomeininkiin.

Länsimaalainen markkinamekanismi on kasvun ja kulutuksen puolijumala, jossa pääomalle saavutettu tuotto ja yltiökyllästetty tuottovaade ostovoimana päättäjilleen merkitsevimpinä, ohjaavat koko kansan työllisyyttä ja kysyntää. Reilu kauppa on myös kysyntätekijä, jossa kuluttaja ottaa kantaa kuinka hänen käyttämä raha jakaantuu arvoketjussa alaspäin. Reilu kauppa on vapaaehtoinen kehitysapu. Valtiovallan saavuttamattomissa oleva YK:n 0,7% kehtitysaputavoite hoidetaan mahdollisesti suoraan kansalaisten ostopäätöksillä; kansa ottaa vallan suoraan käsiinsä. Kansalaiset voivat näin osoittaa kulutustottumuksillaan suoraan epäluottamuslauseensa poliittiselle nykykoneistolle.

Kommunismi ei toteutunut 1800-luvulla määritellyillä tavoilla, koska yksilöitsekeskeisyytemme, loputtoman kasvun voiton pyynteemme sekä suoranainen nykypäivänä vallitseva optioahneus luonnon kustannuksella, on sokeuttanut näkijäänsä huomaamasta itse tasa-arvoisemman sekä oikeudenmukaisemman olemassaolon ja elämisen oikeutusta. Kommunismi oli idealismia. Reilu kauppa ei ole saavuttamatonta idealismia; se on vastuunottoa ja -kantoa elämän sekä talouden arvoketjuihin.

Reilu kauppa on tuotteita ja palveluita, joka parhaimmillaan jakaa jaettavaa tasaisemmin koko arvoketjuun, erityisesti alkutuottajille. Mikäli reilu jako kohdistuu mm. maatalouteen, tasaa se maailmanmarkkinahintoja ja elinkelpoistaa myös suomalaista maataloustoimintaa. Kysymyksessä on etujärjestöjen edunvalvonnan vapaaehtoistuminen kuluttajien päätöksille arvostaa alkutuottajien osallistumista merkitsevinä tuotannontekijöinä osaksi yhteiskuntamme tuotannollisia arvoketjuja. On mahdollista, että reilu kauppa periaatteena ja ideologiana poistaa ainakin osaksi tukijärjestelmien viidakkoa. Kyseessähän ei ole muuta kuin ennalta sovitun tasaisemman tulonjaon periaatteiden hyväksyntä kuluttajien ostopäätöksillä. Reilulla kaupalla on toivottavasti yksi häviäjä; se on Molokin kitamaisesti välistä vetävä kansainvälinen liiketoimintakoneisto jakelukanavineen.

Lieveilmiönä tulee tähänkin reilun kaupan periaatteeseen maaton ja globaali liikemies junailemaan omat taloudelliset tulosivuvirrat nostamaan hintoja ja romuttamaan ideologian, jossa kansalaiset ovat ottamassa päätöksen vaikuttaa suoraan tulonjakoon maailman kansalaisten kesken. Reilun kaupan periaatteessa on kansalaisen suora puheenvuoro päätöksille. Kansalaiset voivat valita sellaisia poliitikkoja läinsäätäjiksi, joilla on suuri elämisen tasa-arvon arvostusintressi valvoa reilun kaupan lainsäädännön toteutumista. Loputtoman kasvun ahneet, vain oman edun tavoittelijat sovituista reilun kaupan taloudellisista arvovirroista, tuomitaan ja rangaistaan kuritushuoneella, raipoilla ja varmuuden vuoksi vielä suljetulla koppieristysjalkapuurangaistuksella elämisenkautiseen, joka lienee loppuelo pituudeltaan.

Ilkka Luoma

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2005

Kansakuntaa erottaa kasvava kuilu oikeudenmukaisuuden ymmärryksestä

Imatrankoski on jauhanut puhtainta mahdollista energiaa valtiollisesti vuosikymmeniä. Tämä voimalaitos tahkoaa nyt Fortumin johdolle yliähkyoptiot, ja tämän vesivoiman tuotoksiin ei Liliuksella eikä ylimmällä johdolla ole mitään tekemistä. Projekti Fortum on menettänyt kansakunnan luottamuksen. Kuinka kauan Fortumin luottamus vuotaa kuin vesi hanhen selkää pitkin? Milloin ahneuden portit suljetaan? Milloin kansalaisliike laittaa asian kansallisesti oikeaan järjestykseen ja hoitaa luottamuksen rikkojat tarvittavaan vastuuseen? Kuva otettu 21. heinäkuuta 2005, kello 18:59. Kuvassa ylivuotoportit ovat juuri avatut ja vesi juoksee ohi turbiinien, ohijuoksutuksesta maksetaan valtion kassasta menetykset Fortumille. Koskinäytös on Imatralle merkittävä turistinähtävyys. DSC_7610.JPG. 1/400s, f10, 105mm, 2,7MB. Photo by Ilu 2005.

Hallitus vastasi esitettyyn välikysymykseen Fortum optioista osoittaen syyttävällä sormella poliitikkoja, vaikka välikysymyksen aihe on ohittanut tuon syyttelyn vaiheen jo ajat sitten. Punainen lanka TV2:lla tiistai myöhäisiltana haastattelijansa johdattamana peräänkuulutti häpeän tunteesta ansiottomuuden johdosta koskien Fortum optioiden suurimpia saajia.

Punaisessa langassa haastateltu filosofi aiheellisesti puhui mieluummin oikeudenmukaisuuden kuin kateuden tunteesta suuren yleisön osalta. Fortum linnakkeessa, entisessä Raaden hampaassa haastateltu Fortumin toimitusjohtaja Lilius mainitsi olevansa luottavaisin mielin, kysyttäessä mitä Suomen hallitus vastaa esitettyyn välikysymykseen.

Kansalaiset ovat ymmärtäneet tämän satoja palstametrejä ja tv-aikaa saaneen ansiottomuuden ja kohtuuttomuuden; nyt on kysymys syvästä yhteiskuntaamme koskettelevasta luottamuskriisistä, jossa "ahneuden ja tilanteen hyväksikäyttö" kohtaavat synkkien uutisten kirjon. Toisaalta keskustelua johtaa tämä ahneuden sävyttämä tulotasoeron nostatus ansiottomuudessaan sekä hälyttävät uutiset lomautuksista, irtisanomisista, vanhusten yksinäisyydestä ja huolehtimattomuudesta, nuorten tyttöjen itsemurhista, katuväkivallasta kuin alkoholin lisääntyvän käytön perusongelmista. Kansalaiskeskustelu ja uutisointi ei ole kylmän syy-yhteyksellinen vaan perusperiaatteellinen.

Kaikelle on aina välitön tai välillinen syynsä. Tämä Fortum keskustelu on periaatteellisella linjalla; kyse on kansalaisluottamuksesta sekä työnteon motivaatiosta. Yhteiskuntamme on moniarvoinen luottamusyhteiskunta, jossa oikeudenmukaisuudella on suuri painoarvo. Kyse ei ole enään siitä kuinka laillinen itse kohuoptiosaanto taloudellisesti on, vaan kysymyksessä on kipukynnyksen koettelu, missä suuri osa kansaa elää tulotasojen alarajoilla ja tietty osa ottaa irti kaiken mikä vähänkään on saatavilla välittämättä siitä, onko siihen työtehtävällisesti ansioita oikeasti ja tehtyyn työhön nähden verrannollisesti.

Länsimaalainen markkinatalous kvartaalijuoksuineen, täystehoajatteluineen, jatkuvan kasvun hokemineen, maallisen kulutusjuhlan vertailuineen sekä poliittisen keskustelun kyvyttömyineen aikaansaavat painetta sinne, missä yhteenkuuluvuutta, osallistumista ja tarpeellisena olemisen tunnetta eniten tarvitaan, eli koko yhteiskuntaa pystyssä pitävän voiman keskipisteeseen, peruskansalaisten joukkoon. Markkinataloudessa pienet ja tavalliset kulutusyksiköt eli perheet ja yksinäiset muodostavat peruskulutuksen kansantaloudessa, josta revitään kaikki niin ansiollinen kuin ansiotonkin rikkaus.

Kansalaiskeskustelu on siirtymässä uuteen vaiheeseen kysyttäessä oikeudenmukaisuuden perään. Tavallinen kansa ei ole tässä aiheen kysymyksessä kateellinen. Olisikin mielenkiintoista kuulla kaikkien presidenttiehdokkaiden suorat henkilökohtaiset mielipiteet Fortum optioiden saamasta kansalaisaktiivisuudesta ja kuinka oikeutettuina he pitävät miljoonien eurojen lisätuloja, johtuen lähinnä ulkoisista johtajista riippumattomista syistä. Presidentti Urho Kekkosen valtakaudella ei tätä koko ansiottomuutta olisi tapahtunut, se olisi jo estetty kehoitteellisella myllykirjeellä. Nykyinen presidentin valtaoikeus ei riitä asian hoitamiseen, mutta kansan toivomana mielipidejohtajana istuvalla presidentilläkin lienee oma näkemys aiheesta.

Ilkka Luoma

lauantaina, marraskuuta 19, 2005

Mainostoimistoko keksi Halosesta presidentin myös yrittäjille?

TV1 näytti pienen katkelman Lauantaiseura ohjelmassaan Halosen asettamisesta virallisesti demareiden presidenttiehdokkaaksi. Katkelman sisältö oli mainio vastaveto ehdokas Niinistölle, joka julisti olevansa työväen ehdokas. Nyt Halosen kannatuspuheenvuorossa oli äänessä yrittäjä, joka suitsutti viivan alle jäävän rahan merkityksestä sekä Halosen jämäkästä kädenpuristuksesta ja inhimillisestä hymystä. Tehtiinkö mainostoimiston ehdotuksesta Halosesta yrittäjien presidenttiehdokas?

Kun katsomme niin eilistä kuin tätä päivää, on vaikea perinteellisessä mielessä hahmottaa Niinistöstä työväen edusmiestä ja Halosesta yrittäjien edusnaista. Jos me nyt ihan rehellisesti katsomme, niin demarien arvopohja ei kannata yrittäjävoittoja (tulisi muistaa, että maatalous on myös yrittämistä, joskin vahvasti tuettuna, kuten yhteiskunta tukee myös muutakin yritystoimintaa), vaikka maailmanlaajuinen työn uudelleenjako on tekemässä työtätekevästä yrittäjämäisempää työpanoksen myyjää markkinaehtoisesti. Lisäksi, jos jatkamme rehellisyyden linjalla, niin mikä on nykyinen työväestö ja kuinka sen edustajaksi sopii kokoomuslainen arvomaailma, joka oli hiiren hiljaa itse Fortum optiojupakasta, jossa on ilmennyt ehdoton ansiottomuus ja tolkuton ahneus kohtuuttomuudessaan. Mikä oli/on Niinistön mielipide Liliukselle realisoituvista optioista? Loppujen lopuksi huomisen maailmassa me kaikki olemme työläisiä ja yrittäjiä yhtäaikaa; siksi mukavasti nämä eilisen maailman arvotekijät risteytyvät. Tämän päivän arvomaailma on ympäristömme ja sen raiskauksen lopetus sekä yhteenkuuluvuuden tavoite luomaan pohjaa kansalliselle kilpailukyvylle.

Kansalaiset ovat saamassa ensimmäisen värikkään sateenkaaripresidentinvaalikampanjan. Suomeen on rantautumassa ison maailman markkinaviritteinen kampanjointi, joko kansalaisten iloksi, harmiksi tai harhauttamiseksi. Asiakysymykset tulisi nousta pintaan ja erityisesti taidot olla pienillä valtuuksilla vahva presidentti esimerkkinä myynninedistäjän kyvyistä ulkomaankauppamatkoilla kuin esimerkin antajana kotimaan epäoikeudenmukaisuuskysymyksissä kannanottajana, valvoen tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta kansan edunvalvojana. Kuinka aktiivisesti Halonen otti kantaa optiohulabalooseen, jossa lähes kaikkien oikeudenmukaisuustaju tuomitsee suurimpien saajiensa ansiottomuuden saatavan hyödyn kokoon nähden?

Markkina- ja mainoskikkailu voi koitua monen presidenttiehdokkaan kampanjan nilkkaan, sillä kansalaiset ovat markkinamekanismeja katselleet niin vuosituhannen vaihteen osakerallina ja suoranaisina huijaussyytöksinä (meneillään oleva TJ-Group oikeudenkäynti) kuin tuutin täydeltä arkielämäämme tunkevasta mainosmaailmasta yrittäen ohjata kulutustottumuksiamme.

Presidentin virka on edustamista ja omatuntona oloa näyttäen esimerkkiä ja kykyä suunnannäyttäjänä; presidentin työnantaja on suoraan Suomen kansa ja tuleva presidentti palvelkoot kansan etua heidän edunvalvojanaan lakia noudattaen. Voidaan sanoa, että Suomen viimeinen voimamies Kekkonen, omista itsellisistä linjoistaan huolimatta, piti yllä kansalaisten luottamusta tulevaisuuteen hyvin vaikeina ulkopolitiikan 1960 ja -70 lukuina. Kekkosen aikana hyvinvointimme kasvoi kiistatatta ja löysimme arvopohjan tulevaisuudellemme. Kekkonen oli valtiomies ja kansa arvosti sitä, nykypäivän "asiantuntijoiden" välistä huudoista huolimatta.

Lauantai-seuran vieraana oli ministeri ja "perin selvää, tämä on eri asia" Mauri Pekkarinen, joka hahmotti meille epäsuorasti vahvaa sähkönhinnan nousua, jolla entisestään Fortumin osakekurssi vahvistuu. Sähkön hinnan nousu ei ole Pekkarisen syy eikä kunnia, kuin ei myöskään Liliuksen, vaan Suomessa on yksi Euroopan halvimmista sähköistä ja se tulee tasaantumaan "hyvälle" keskieurooppalaiselle tasolle. Ohjelmaa seuratessa tuli väkisinkin mieleen, miksi Keskusta ei asettanut Pekkarista presidenttiehdokkaakseen, sillä hänessä olisi vahvaa "kekkosmaista" otetta Suomen uutena presidenttinä ja valiintuessaan hänen äänestyspiirinsä olisi koko Suomi, ja jos hän yhtä uutterasti hoitaisi koko valtakunnan asioita kuin keskisuomen, niin kansa olisi valintaansa tyytyväinen :-)

Ilkka Luoma

torstaina, marraskuuta 17, 2005

Blogit eli kansalaispäiväkirjat puhuttavat

Monta kuukautta myöhemmin Fortumia käsitellyt aihe on pysynyt sitkeästi Taloussanomat lehden keskustelupalstalla. Aihe on pysynyt ajankohtaisena ja tätä kirjoitettaessa ei ole Fortumin ylimmän johdon tulevaisuus vielä selvinnyt. Kansakunta on huomannut yksiselitteisesti ja todisteellisesti kuinka ahneuden imurointi on kohdannut puolimonolissa olevan hyötymahdollisuuden. Ylimmällä johdolla ei ollut yksinkertaisesti minkäänlaista häpyä rohmunnoissaan, vaan silmitön ryöväysvimma sokaisi keskinkertaiset johtajat ilman karisman häivääkään.




Blogi voi olla myös yleinen keskusteluareena, jossa kuka tahansa suunnilleen asiallisesti kirjoittava voi julkistaa mielipiteitä kaiken kansan nähtäville. Kuvassa Taloussanomien Keskusteluareena 4. helmikuuta 2006, klo 16:55. Päällimmäisenä aiheena näkyy olevan Fortumin paljon puhutut ökyoptiot, lukijoita jo tähän mennessä yli 10.000. Taloussanomien keskustelu on etukäteen moderoitu eli tarkistettu, siis "sensuuripeikko iskenyt" :) Photo by Ilu 2006. DSC_0068.JPG. 1/13s, f4.5, 72mm. Nikon D70.

Tiedonjano, uteliaisuus ja vaikuttavuuden tarve lisäävät osallistuvuutta keskinäiseen kansalaistiedonvaihtoon. Tiedonjako ja käytännön kyky jakaa joko ohjattua (tarkoituksellisesti toimitettua) tai vähemmän ohjattua (tietopainotteisesti toimitettua) informaatiota, on kuulunut lehdistölle ja viimeisten vuosikymmenten osalta myös radiolle ja televisiolle. Perusveronmaksajakansalaiset ovat voineet vaikuttaa tiedon tuottoon vain itse uutisaiheina ja mielipidepalstoille informaatioinkvisoituna, siis tarkastettuna, lyhennettynä tai hylättynä.

Toimituksellisuus on nyt jakautumassa ammattimaiseen olemassa olevaan perinteelliseen mediaan ja kansalaisaktiivien moderoimattomaan (tarkastamattomiin) tiedon, mielipiteen ja yksilöllisen ja tietenkin yksipuolisen tiedon tuottoon kaikkien saataville. Uusi mahdollisuus osallistua ja muodostaa omaa kaikille lukumahdollista yksilökeskeistä informaatiota on nyt kehityksensä alkutaipaleella. Välineiksi se tarvitsee osaamisen tuottaa ja välittää jäsenneltyä informaatiota jollain mm. jo valmiilla "päiväkirjaohjelmalla" (saatavilla internetistä), halun osallistumiseen ja aktiivisen uteliaisuuden tuottaa ja ottaa vastaan näkemyksiä, mielipiteitä ja tapahtumaselostuksia yleensä arkielämästä, mutta myös fiktiivistä kerrontaa.

Nyt on tapahtumassa kaksi merkittävää murrosta; paperiton tiedonlukualusta (kuvaruudullinen tietoalusta on 100% kierrätettävä, tosin sillä on energian kulutus, mutta ei paperinkäyttöä postilaatikon tai -luukun kautta luettuna paperinkeräykseen) sekä itseohjautuva, omaehtoisesti moderoitu ja tietosisällöltään täysin vapaaehtoinen reaaliaikaisesti julkaistavissa oleva omapersoona esilletuonti.

Blogit ovat nyt evoluutionsa alun keskipisteessä; henkilökeskeiset "päiväkirjat", erikoistuneet harrastusblogit ja eri yhteenkuuluvuusryhmien tuottaman tiedon esilletuonnin mielipiteen- ja tiedonvaihtosivustot. Blogeihin kuuluu itsestään selvästi myös niiden esiaste eli keskustelupalstat, joiden vaikutearvo kasvaa osallistujien määrän kasvaessa.

Keskustelupalstat ovat ottamassa oman roolin tiedonvälityksessä ja siellä tapahtuu lievää sisältösensurointia "lain ja järjestyksen" nimissä, kun taas perinteellisissä lehtimedioissa julkaisuaste on muutamien prosenttien luokkaa mm. niukan palstatilan vuoksi (netissä eivät palstamillit lopu). Mm. valtakunnallinen Helsingin Sanomat on lisäämässä kansalaisten suoramielipiteiden painoarvoa sivustoillaan. Ilmaiseksi kirjoitetun mielipidepalstan rinnalle, jopa niiden julkaisun lopettamisen kustannuksella on syntynyt lehdelle tuloa tuottava tekstiviestimielipidepalsta, jossa kansalaiset itse maksaen saavat sanansa kuuluviin 160 merkillä.

Sähköiset keskustelu- ja mielipidepalstat ovat kehittymässä suoran vaikuttamisen, politisoinnin sekä vaikutearvojen uudelleen arvioinnin suuntaan reaaliaikaisuutensa vuoksi. Äänestykset ovat keskustelupalstoilla jo arkipäivää, eikä tarvitse olla ennustaja ymmärtäessään, että siinä on suoran kansalaisvaikuttamisen orastava esiaste. Nyt on tapahtumassa vaikuttamisen tasolla ratkaiseva muutosprosessi, joka ei ole minkään ohjauksen piirissä. Palstoilla vallitsee kansalaisvetoinen keskustelu, arviointi, kritiikki ja taistelu mielipidejohtajuudesta saaden osaltansa sisältöanarkistisia piirteitä. On perin selvää, että nyt on näkyvissä suoran kansalaisvaikuttamisen oraat. Keskustelupalstat luovat myös täysin uutta asiasisältöä; se on aitoa tiimityöskentelyä ilman päämäärävelvoitetta!

Henkilöblogit lisäävat ihmisten avoimuutta, salaamattomuutta ja osallistuvuutta. Ihmiset löytävät sopivimmat toisilleen sisäsyntyisen yhteenkuuluvuusperiaatteen mukaisesti. Blogi on osallistumiskeino, jossa "taistellaan" lukijoista ja huomioarvosta. Blogin suurin etu on tasavertaisuus, kaikilla on siihen mahdollisuus, sillä blogi ei tarvitse edes omaa tietokonetta, vaan päiväkirjaansa voi päivittää vaikkapa kirjastossa. Blogeissa tapahtuu jo nyt ranking-listausta, ollen esiaste kaupallisuudelle.

Laajasti ottaen henkilökohtaiset blogit ovat parhaimmillaan sen vapaaehtoisuudessa niin julkaisemisen kuin tietosisällön osalta. Vain mielikuvitus on rajana päiväkirjasta saatavan ilon, hyödyn ja löytämisen osalta. On kaksi edellytystä saadakseen vaikutetta ja huomiota (jos sitä kaipaa); on osattava ilmaista itseään kiinnostavasti ja tuottaa sellaista sisältöä, jolla on "tilausta". Nämäkään edellytykset eivät ole välttämättömiä, sillä moni voi haluta tehdä päiväkirjaansa vain itselleen, onhan netti aika edullinen tallennuspaikka, jopa suhteellisen varmakin.

Kauan eläköön todellinen mielipiteen vapaus ja kerronta juuri siitä mitä haluaa, muiden vaikuttamatta siihen. Kauan eläköön uusi elämäntiedon reititys löytäen tarvitsijansa ja haennan ollessa itsesyntyinen ja vapaasta tahdosta aloitettu. Uteliaisuus on hyve, joka tuo aina vääjäämättä kehitystä niin yksilöille kuin yhteenkuuluvuusryhmille. Lopuksi on mukava todeta olevan ilo lukea printtimediaa, kun ei ole saatavilla verkko- eikä akkusähköä :)

Ilkka Luoma

keskiviikkona, marraskuuta 16, 2005

Eu - Euroopan tulevaisuus kulttuurien varjossa

blogID | 12100979


Euroopan oma kansojen sulatusuuni EU elää siirtolaisten kotouttamisen, työpaikkojen kansainvälisen uusjaon ja vinoutuvan väestöpyramidin aiheuttamissa kurimuksissa. Toisaalta meillä on täällä enemmän niin rasitteetonta kuin rasitteellista historiaa kokemusperänä, joten se voidaan lukea henkiseksi rikkaudeksi. Tärkeimpänä ominaisuutenamme on tulevaisuuden kykynä syntynyt huoli ympäristöstä, luonnosta ja eloyhteisön harmoniasta.


Eurooppa oli vuosisatoja kolonialismin ja imperialismin lähtökoti 


Perinteelliset Länsi-Euroopan maat kilvoittelivat siirtomaaisännän roolista; jokaisella piti olla omat alusmaat, joista ammennettiin surutta kasvun ja kulutuksen voimaa teknokraattisesti ja tuotannollisesti kehittyville emämaille. Pääsimme eturivissä kokemaan teollisen vallankumouksen ympäristöhaittoineen. 

Meillä on kokemusta luonnon pilaamisesta ja ryöstöviljelystä sekä maaperän raiskauksesta. Tehokkaasti veimme myös tuon tuhoamisen teknologian alusmaihin alkuperäiskansojen riesaksi ja takeeksi entistä systemaattisemmalle raaka-aine- ja tavarasiirroille rikastuttamaan kauppias- ja aatelissukuja.


Istutimme myös kielikulttuurimme lähes väkisin alusmaihin; 


 ... espanjan -, portugalin -, ranskan - ja englanninkielen noustessa valta-asemaan ympäri maapallon. Nykyaikana englannin kieltä ei uhkaa kuin kiinan kieli luonnollisen väestö- ja kauppakehittymisen myötä. Synnytimme nykyisen Eurooppamme monet ongelmasiemenet jo satoja vuosia sitten. Monikulttuurisen EU:n ongelmat ovat nyt räjähtäneet käsiimme ollen Ranskassa juuri nyt pienellä hengähdystauolla.


Tiedeyhteisöt ovat myös aloittaneet vuoropuhelun kolonialismin haitoista ja hyödyistä 


Viimeisin Tieteessä tapahtuu -lehti (7/2005) otti kantaa siirtomaapolitiikan eduista, joista ei lausujan mielestä ole aikaisemmin riittävästi tieteen keinoin keskusteltu. Kaikilla näkökulmilla on kannattajansa, kuten suomalaisuuden alkuperästä ja Karjalan palauttamisesta.

Katsommeko meidän eduksi ja entisten alusmaiden hyödyksi viemämme kulutus- ja pääomaorientoituneen talousoppimme, edustamamme uskontonäkemyksen, kannattamamme meille soveltuvan demokratiakäsitteen ja käyttämämme laillisuusymmärryksen soveltuvuuden entisiin alusmaihin. 


Suuri osa Euroopan siirtolaisväestöstä on entisistä Euroopan alusmaista joko alusmaiden itsenäisyystaistelujen hävinnyttä osapuolta tai sitten meidän houkuttelemina tulleet tekemään työt, jotka eivät meille kelvanneet.


Väkivallan kierteet Euroopassa - syyttä ja syystä?

Nyt riehuvat kulttuuriero-, sosiaaliluokka- ja tulotasoerojen mellakat juontuvat näiden siirtomaista tulleiden lasten ja lastenlasten toimesta ilmineeraten osallistumattomuudesta, koulutuksen puutteesta, työttömyydestä ja enemmistöyhteiskunnan unohtamisesta. 


Tiedämme, että ihmisillä on pitkä muisti sekä asioiden perintä vanhemmilta sekä lapsilla olevan korvat kuunteluun, mitä vanhemmat kannattavat ja mitä epäkohtia vastaan he kapinoivat. Nuori juoksi kadulle huutamaan julki sisällön, mitä kotonaan kuuli. Sekaan annos riehumista tekemisen puutteessa ja soppa onkin valmis.


Tulevaisuuden Euroopalle on suuri mahdollisuus kehittyvissä EU - mekanismeissa?


Painotus luonnonmukaisuuteen, kierrätykseen, ekojärjestelmiin, eläin- ja ihmiskunnan tasapainoiseen rinnakkaiseloon luovat meille edellytyksiä olla maailman eturivin kulkija ja tiennäyttäjä kehittyville talousmaille, jotka kulkevat kohti niitä ongelmia, jotka juontuvat meidän aikaisemmista opeista, "siirtomaavientituotteistamme" ja itsekkäästä tavastamme ahnehtia taloudelliset hyödyt piittaamatta luonnosta ja ympäristöstä. 

Eurooppa voi nyt ottaa irtioton aiemmista opeista ja suunnata kehityspanokset huippuosaamiseen, jonka yksiselitteinen päämäärä on maapallomme suojeleminen loputtoman kasvuhegemoniatavoitteen sijasta.


Ilkka Luoma



HUOM! Kappalejaottelu ja väliotsikointi korjattu 13. tammikuuta 2016 - IL



.

tiistaina, marraskuuta 15, 2005

Nokia otti itselleen yhteiskuntaroolin

[ ... Nokia ilmoittaa haluavansa kännyköiden maksavan ihmisille niin vähän, että kaikilla on mahdollisuus langattomaan osallistumiseen maailmanlaajuisiin tietovirtoihin, jopa yhteiskunnan tukemana ... ]


Kännykkä ei ole enää pelkkä puhelin, se on kommunikointiväline taskusta kaikkeen siihen, mitä tiedonsiirtämiseksi itselle ja muille tarvitaan. Monitoimilaite taskussamme on yhteys maailman tietovarantoihin, se on myös yhteenkuuluvuuslaite kuin väylä reaalisaikaiseen osallistumiseen.


Nokia haluaa tietysti itsellisistä syistä myydä kännykän kaikille 


Näin hyvä, sillä "kotimainen" yhtiömme säilyy maailman ykkösenä edesauttaen suomalaista insinööri- ja yhteiskunnan informaatiologistiikan osaamistaitoa. Saamme mm. Nokian osaamisesta ja johtavasta asemasta maailmalla positiivista nostetta myös muille tekniikan ja tekniikan soveltamisen alueille. Nokian rohkea uutisointi oli perusteltu, vaikka kaupallisuus sitä leimaa.


Nokian irtiotto

Nokia otti oman irtiottonsa lähemmäksi yhteiskunnallista ajattelua sekä osaamisen ja osallistumisen filosofiaa, sillä yksinkertaisempikin ennustaja on jo huomannut kännykän tai taskumonitoimilaitteen kehittyvän merkityksellisimmäksi linkiksi ja bittivirraksi maailman "hermoverkkoihin" ja tietovarastoihin. On vain ajan kysymys kun "taskussa kulkeva tietokeskus" korvaa kiinteät koti- ja työpöytälaitteet yhteyksineen.



Voisi myös kuvitella henkilökohtaisten päiväkirjojen, 


 ... blogien, laajenevan kokonaisvaltaisiksi koko elonkaaremme historiatallentimiksi kaikkien käytännön toimenpiteidemme arkistoiksi; kännykkä on erinomainen tallennusväline. Tulevaisuudessa henkilökohtainen tietoalueemme maailman hermoverkostossa sisältää kaiken informaation meistä kuitteineen, tileineen, kuva-arkistoineen, matkakertomuksineen, kulutuskäyttäytymisineen sekä yhteyksiin niin verottajaan kuin muihinkin viranomaisiin ja sidosryhmiin. 

Taskulaite pitää meidät halutessamme aina "kartalla". Olemme aina saatavilla ja saavutamme aina itse kaiken sen tiedon ja informaation, mitä haluamme ja tarvitsemme ajasta ja paikasta riippumatta.


Maailmanlaajuinen osallistumismahdollisuus luo tasa-arvoa, 


 .... se luo meille kaikille kykyä päästä yhteenkuuluvuuteen ja yhteisöllisyyteen. Kaikki meidän tarvitsema informaatio kulkee "taskussa" ja näitä laitteita Nokia haluaa valmistaa maailman johtavassa asemassa alallansa. 

Huomisen kännykkä on meidän tulevaisuuspassimme, pankkimme, elämänkulkuarkistomme, kulutustarkkailijamme sekä terveyshuolehtijamme, tiedonetsijämme, "silmämme ja korvamme" ja yhteenkuuluvuuden tekninen järjestelijä avuksemme vaanivaa yksilöerakoitumista vastaan. 

Kännykän eräs yksilösuojan huippuominaisuus alusta alkaen on ollut on-off kytkin, joka sekin toimii täysin omassa vallassamme. 

Ostakaamme Nokia takaisin kotimaahamme.


Ilkka Luoma

lauantaina, marraskuuta 12, 2005

Kuinka luonnollista on asioiden salaaminen?

Ihminen salaa asioita. Niin kotona kuin erityisesti työelämässä salaaminen ja salaiseksi julistaminen on liike-elämän tapa suojata jotain sellaista, mistä odotetaan saavan myöhempää ja laajempaa hyötyä. Kuinka paljon kehitysenergiaa menee hukkaan salaamisjärjestelmien ylläpitoon ja kuinka paljon menetetään aikaa salauksen hidastaessa luonnollista olotilaa? Kuinka paljon salaaminen vaikeuttaa itse omaan elämäämme?

Vuosimiljoonainen eläin- ja kasvikunnan kehitys voisi antaa vastauksia salaamisen tarpeellisuuteen tai tarpeettomuuteen. On totta, että eläimet "salaavat" ennen saalistusta itsensä yllätyksen aikaansaamiseksi. On totta, että sorsaemo haluaa "salata" pesänsä poikueensa tulevaisuuden turvaamiseksi.

Ihminen salaa asioita joko peitelläkseen (sorsan pesä) tai saavuttaakseen yllätysvoiton (saalistus). Salaamistarpeita on myös muita: mm. epämiellyttäviä asioita ei haluta julkisuuteen; maineen menetys, vertailutietoa ei haluta yleiseen tietouteen, mikäli adjektiivillisesti vertailutieto on huono; alemmuuden tunteen peittely (olemmehan kulutusyhteiskunnassa orientoituneet naapurustovertailuun). Lisäksi salaaminen luo mysteerioita ja kysymyksiä, jotka ruokkivat ihmisen yhtä perusominaisuutta uteliaisuutta, joka on toisaalta kehitystä stimuloiva ominaisuus.

Oletuksena salaamattomuus toisi suoran ja välittömän osallistumisen laajalta rintamalta, jolloin monet esim. tuotekehityshankkeet olisivat suoraviivaisempia ja monista kokeiluvaiheista säästyttäisiin. Parhaimmillaan voitetaan monet epäonnistumiset, koska plagioitumisen uhallakin kehityskeskusteluun osallistuu suurempi vaikuttajien määrä.

Salaamattomuus luo myös osallistuvuutta sekä yhteisöllisyyttä; sama-arvoisuudentunne lisääntyy, koska poissulkemisia "salaseuroista" ei enää tapahdu. Salaamattomuus lisännee myös luottamusta ja ennustettavuutta, jolloin mm. politiikan hoito on avoimempaa ja laajat kansalaisryhmät tavoittavaa. Salaamisen postuminen poistaa myös "turvaverhot", jolloin rikollinen toiminta helpottuu. Näinkö salaaminen ideaalisena ajatuksena onkin luotu tahoille, jotka eivät täysin oikeudenmukaisin ja tasa-arvoisin menettelyin ole markkinoilla? Onko salaaminen syntynyt tarpeesta saada helpommalla jonkun/joidenkin muun/muiden kustannuksella?

Internetin myötä kulovalkean tavoin yleistyneet keskustelupalstat ja paljon puhutut blogit osoittavat ihailtavaa ja jopa yllättävää avoimuuttaa tuntemattomilta tuntemattomille; jotkut esiintyvät nimimerkillä ja toiset suoraan "omilla nimillään". Kuvastavatko nämä asiasisällöltään jopa hyvin vakavahenkiset foorumit ihmisen syvintä tarvetta kertomiseen vaikeistakin asioista, vai onko se merkki yksinäisyydestä? Palstoilla ja blogeissa on avointa henkisyyttä, kursailematonta kerrontaa, "häpeämättömiä" paljastuksia kuin myös tähdenlennon omaista fantasiaa ja mielikuvitusta. Sana on lopultakin vapaa ja on mielenkiintoista nähdä, mihin uusi rajoitteeton sanan käyttövalta johtaa.

Salaaminen työllistää tämän päivän yhteiskuntia mittavassa määrin. Toisen pyrkiessä salaamaaan entistä paremmin, joutuu toinen satsaamaan kiihkeämmin saadakseen taas selville, mitä toisen leirissä tapahtuu. Löydämmekö lisää analogioita salaamisen oikeutuksesta yhteisöllisyyttä ajatellen? Kuinka paljon voitamme jatkamalla salaamista, vai kuinka paljon saavutamme täysin avoimella mentaliteetilla? Onko ihmisen perusluonne estämässä mahdollisesti ideaalisen avoimuuden hengen? Onko meille sittenkin salaaminen hengissä pysymisen edellytys ja oma yhteiskuntaevoluutio on kehittänyt nyt sen sellaiseksi, josta paluuta ei ole? Onko ihmisen inhimillisyys viimeinen este avoimuudelle?

Ilkka Luoma

Ressun lukion juhlasalista avoimien ovien päivänä



Photos by Ilu. Nikon D70, 50mm/1.4 Nikkor AF

Vastine: Hyväksyykö peruskansalainen äärituloerot

Hyväksyykö peruskansalainen jättiläismäiset äärituloerot ?
(Ilkka Luoma, HS marraskuu 2005, keskustelun avaus nettimielipidepalstalle)

Miksi emme hyväksyisi? (Vastaus nimimerkkille -  Juuso/HS)

Voisi kysyä:

Hyväksymmekö, että toisella on kauniimpi ja seksikkäämpi vaimo / mies? Hyväksymmekö, että toinen kykenee tarjoamaan parillensa sängyssä enemmän? Hyväksymmekö naapurin paremmalla paikalla olevan talon, kauniit auringonlaskut niiden parvekkeelle, kun itse nautimme aamulla ruokapöydässä silmiin paistavasta auringosta?Hyväksymmekö kalvavan kateuden keskuudessamme?

Vastauksia Juusolle:

On muutamia asioita, jotka ovat aivan eri asia kuin monin eri keinoin aikaansaadut jättiläismäiset ostovoimaerot. Kaunis vaimo on seuraus jostain, tällöin täytyy olla myös omaakin karismaa, ulkonäköä, rahaa tai muuten charmia, siis todellisia kykyjä. Kauniin vaimon saannissa on käytetty joko omia tai lainattuja keinoja. 

Useat henkilöt käyttävät arveluttavia keinoja saadakseen toisista välittämättä rohmuttua ostovoimaa jopa toisten kustannuksella. Vaimo ei kuitenkaan tullut siipaksi vastoin tahtoaan.


Kateus on vahva voima, 

 ... mutta en usko kateutta enään syntyvän sen tyyppisistä ostovoimalottovoitoista, joissa edes saaja ei ymmärrä rahan määrää. Kateutta esiintyy pienemmissä tapauksissa, jos naapuri hankkii Corollan sijaan Avensiksen, niin se korpeaa vietävästi, mutta jos pihaa kurvaa Maybach, niin se aiheuttaa ansaitussa tapauksessa ihailua, ei kateutta. 

Esimerkiksi Fortum optiot eivät aiheuta kateutta, vaan epäluottamusta johtajistoa kohtaan, koska nyt tietää niin asiantuntija kuin maallikkokin, että Fortum Oyj osakkeiden kurssit nousivat monien muiden johtajista riippumattomien tekijöiden vuoksi.


Itsetunto katoaa muista tilanteista kuin toisten ahneudesta 

Itsetunto perustuu kykyyn ja taitoon hoitaa asioitaan; raha ei kasvata itsetuntoa kuin pintakiiltona. Itsetuntoinen ihminen voi olla vähillä kulutuskyvyillä, mutta silti hän voi olla melkoinen kauniin vaimon löytäjä. Kaunista vaimoa ei saa ahneudella, tai sitten petikumppani on sitä itsekkin.

...
Noin vakavasti ottaen oletko sitä mieltä, että joku voisi olla 100 kertaa parempi kuin toinen vai katsotko rahallista tuotosta? Onko toimitusjohtaja oikeutettu ottamaan koko yhtiön tuloksen vertailuluvukseen; mikä on työntekijöiden osuus? 

Kuinka johtajakerroksen 10 kertaisine tuloineen kävisi, jos hänellä ei olisi henkilöstöä ja kuluttajia tuotteilleen välillisesti tai välittömästi? Tänä päivänä tulos muodostuu tapahtumaketjuista, joihin osallistuu tiiviisti koko työyhteisö.


Tulontasaus ei johda demotivoitumiseen, 

 ... pikimmiten ähkyahneus saa karvat pystyyn, varsinkin silloin, kun niin asiantuntijat kuin kuluttajatkin tietävät esim. todelliset syyt pörssikurssien nousuun. Hyvin tiedetään, että Suomessa verot syntyvät arvonlisäveroista ja laajasta keskiluokasta tuloveroina, kuluttajat, siis peruskansa tuo bensa-, tupakka- ja viinaverot yhteiseen laariin. Yhteiskuntaa pitää pystyssä arkiharmaa peruskuluttaja kulutuskäyttäytymisellään.


Edelleenkin vakavasti ottaen, 

voitko olla todella sitä mieltä, että joku voisi olla 10 jopa 100 kertaa "parempi" kuin joku toinen? Tosiasissa meidän keskinäiset erot ovat aika pienet; kyky ymmärtää tasapainoa, luontoa (mistä viime kädessä otamme kaiken tuotoksen) ja tasapuolisesti ihmisyyttä ovat arvokkaimpia ominaisuuksia ja joskus tuntuu siltä, että tuon alueen viisaus ja "paremmuus" viihtyy arkikansalaisen päässä paremmin. 


Jokaisella meillä on henkilökohtainen ekojälki kulutuksemme puitteissa, 

 ... ja arvaan missä suurin kulutushuippu kohtaa, siis jäljen jättö luontoon. Oletko oikein tosissasi, että "parammuus" ratkaistaan avoimilla markkinoilla? Siis markkinamekanismissa? Kuinka kauan aiomme jatkaa kulutusjuhlintaa, milloin ymmärrys kokee valaistuksen ja näkee, että länsimainen tapamme ei yksinkertaisesti sovi tänne. 

Oletko löytänyt meidän suomalaisen kulutusjuhlan mukaisen toisen, kolmannen ja jopa neljännen maapallon, jotta myös muilla olisi mahdollisuus kaltaiseemme kulutushulabalooseen, sillä mikäli kaikki maailman ihmiset kuluttavat kuten me, tarvitsemme 3-4 maapalloa.

...
Ohjelmistoesimerkkisi on oiva ja hyvin sattuva 

Software on puhdas "puhallus" ja sen merkitys on tasan yhtä arvokas (tai täydellisen olematon) kuin kasaan kootut biokasvuston lehdet, sillä lehdet jatkavat luonnon kiertoon ja softa jää bittiavaruuteen, tullen ilman päivityksiä "virattomaksi" hyvin nopeasti. 

Lehdet taas jatkavat ikuista kiertoaan luovuttaen meille osaltansa myös elonmahdollisuuden. Tuottavuus on meidän suurin pommimme; osaamme vain katsoa tilikirjojamme ja unohdamme paljon merkittävämmän taseen, siis luonnon taseen, jonka tasapaino on ratkaisevasti horjutettu. 

Ei edes tilikirjojemme jättiläisvoitot kykyne enään muuttamaan ekotasapainoa, virheet ovat jo tehdyt. Kuinka kauan jatkamme jatkuvan kasvun tavoitemaailmaa? Milloin opimme, että on olemassa syyn ja seurauksen laki? Milloin opimme, että rajallisuudesta ei nyhdetä rajattomuutta?

...
Ekotase on astumassa tilitaseidemme edelle, mutta se tapahtuu liian myöhään. Vanha sananlasku: "Sen niität, minkä kylvät", saa dramaattisen toteumansa.


Ilkka Luoma



PS Kappalejaottelu uusittu 3. marraskuuta 2015 - mitään muuta muuttamatta, lisäämättä tai poisottamatta.

perjantaina, marraskuuta 11, 2005

Suuret tuloerot - mitä se merkitsee?

Tämä on vastine Näkökulma keskustelupalstalle tuotuun kysymykseen yksityisomistuksesta


[ ... kysymys on nykykaltaisen länsimaisen markkinatalouden yksi perustekijöistä, siis yksityisomistaminen. Pitkällä jänteellä filosofisesti ottaen omistusta ei ole olemassakaan, vaan kaikki on "lainaa" luovutettavaksi myöhemmin kiertoon, toisen hallintaan ja muuntumiseen (ja tämä niin taloudellisena kuin materiaalisena funktiona) ... ] 

Taloudellisesti omistaminen on "varmuusvarasto", siis taseen toinen ("se parempi") puoli. Omistus antaa mahdollisuuden ottaa etukäteen osto- eli kulutusvoimaa luodakseen kysyntätekijän kautta työtilaisuuksia kansantalouden raha- ja tavaravirtaketjuihin.


Eläinkunnallinen tase ja tulos

Eläinkunta, joka on maata asuttanut miljoonia vuosia, ei "harrasta" niin alkeellista itsekkyyttä kuin omistaminen. Eläinkunta yksilöinä "omistaa" ainoastaan kyvyn elää, hakea ruokaa, jatkaa sukua ja puolustaa reviiriään. 

Eläinkunnalla ei ole materiaalisia "taseita" myöhempien yllätysten varalle, kuin ainoastaan taito ja kyky vastata useimpiin kohtaamisiin välittömästi, ennusteellisuutta ei ole (no, kyllähän nuo oravat jemmaa pähkinöitä talven varalle :)


Siis ehkä tärkein omistusmuoto yksityisyydessä on omistaa kyky jatkaa sukua, 

 ... siis uroksella siittiöt ja naaraalla munasolut sekä omistaa taito saattaa siittiöt munasolun kalvolle. Toinen tärkeä "omistus" on markkinointitaito löytää paras mahdollinen suvunjatkamiskumppani (ehkä länsimaalainen markkinatalous, kulutusorientoitunut yhteiskuntamalli, on eräs sivuhaara jatkumona tästä miljoonia vuosia vanhasta taidosta). 


Eläinkunta on virittänyt tämän markkinointi- ja mainostaitonsa huippuunsa, 

 .. koska on useita eliölajeja, joilla ei ole ihmissilmin havaittavia "virheitä" kehitysketjussaan (siis evoluutio on lähestymässä muunnollista muuttumattomuuden ääripäätä, tosin ihmiskunnan aiheuttamat muutokset ovat vääjäämättä muuttamassa myös eläinkunnan kehitysketjuja; saasteet yms.).

Eläinkunnan "omistus" kuten myös "tuloerot" rajoittuvat ainoastaan kykyyn hankkia ruokaa, selvitä reviiritaistelusta ja jatkaa sukua. Mutta näinhän on ihmiselläkin. Mekin hankimme ruokamme tavallamme (tai toiset maksaa sen). Me puolustamme reviirimme (tai toiset tekevät sen toisen puolesta). 

Me myös jatkamme sukuamme, tässä onkin ainut samankaltaisuus eläinkuntaan; suvunjatkantaa ei voi toinen tehdä toisen puolesta (tai voi tämänkin, mutta omien geenien vaikutus jää saavuttamatta, lainakohtu ei ole sama asia, kuin ei myöskään koeputki).


Turvayhteiskuntamme, on sekin matkittu eläinkunnan reviiripuolustuksesta ja laumavietistä

Turvayhteiskuntamme, joka edellyttää tulontasausta ja "inhimillistä" politiikkaa ja yhteiskuntamallia, huolehtii puolustuksesta ja tarvittaessa osalle ruoan hankinnan kollektiivisesti, on pakotettu tulontasaukseen ja myös omistuksen kontrollointiin. 

Kumpi hyvä; ihmisen tapa toimia vai eläinkunnan esimerkit "alkeellisemmasta" tavasta suorittaa sama lopputulema kuin ihminenkin, jossa ei ole omistusta eikä tuloeroja rinnasteisella tavalla meihin nähden?


Ilkka Luoma



.

keskiviikkona, marraskuuta 09, 2005

Hyväksyykö peruskansalainen jättiläismäiset äärituloerot?

Verokalenterijuorujulkaisut kertovat kilpaa kyvystä kuluttaa. Nykyinen markkinatalous kannustaa ostamaan, siis kierrättämään rahaa, jotta se loisi - ainakin teoriassa - uusia työtehtäviä pitkin tavara- ja rahavirtoja aikaansaaden kuitenkin ahneutta lietsovia sivuvirtoja omaan taskuun rahanparkkeerautumisen erikoiskyynärpäämiehille. Markkinamekanismi on olettanut raaka-aineiden ja energian saanin olevan turvattua toteuttamaan tätä kasvulietsotun kulutusjuhlan arkijatkumoa.

Tutkimukset kertovat, että valmistuvien ihmisten arvotekijöiksi ovat nousemassa palkan ohi mm. luontoon, ympäristöön, työyhteisöön, -edellytyksiin ja yhteiseen osallistuvuuteen liittyvät tekijät. Suomi on edelleen yksi erinomaisimmista paikoista toimia tuon uuden sukupolven odotusarvojen mukaisesti.

Markkinaihminen vertailee kykyänsä ja saavutuksiansa lähinnä rahassa ja ostovoimassa. Markkinatalousmaissa tuloerot ovat kasvaneet voimakkaasti, erityisesti ääripääilmiöinä. Uutisointi ja kansalaiset ovat tuohduksiin saakka puhkuneet epäoikeudenmukaisuutta, epätasajakoa sekä ahneutta mm. Fortum optiokeskustelussa.

Ylimmän johdon palkkoja perustellaan osaavan työvoiman niukkuudesta ja kilpailutilanteesta; selostetaan, että muut, enemmän markkinahypetysmaat, poimivat terävimmät ja osaavimmat tekijämme pois omasta Suomi-yhteiskunnastamme. On enemmänkin vaarana, että ällistyttävä ahneuden ja työhönsä nähden ylisuurten palkkojen ja huonoimmillaan ansiottomien bonuksien rikkovan kansalaishenkeä eliminoimalla todellista yhteiskuntayhtenäisyyttä ja työnteon motivaatiota sekä tiimiosallistumista. Tarvitseeko tavallinen ja melkeinpä kaikki kustannukset maksava kansa näitä yliahneuden keisareita ilman suhteellisen ymmärtämisen "vaatteita"?

Suurimman tulonsaajaryhmän varallisuus ja ostovoima lähtee aina liikkeelle suurimman kulutusvolyymin luontitasolta, so. peruskansalaisten kulutusvirrat viimekädessä aikaansaavat ylimmän tulotason rahavirrat. Kuinka arvelemme tapahtuvan, jos rikomme yhteiskuntasovinnaisuuden selityksellä, että joku ihminen on jotain muuta 1000 kertaa parempi?

Kuinka mittaamme todellisen ja oikeudenmukaisen kunkin työpanokseen liittyvän ansiomme; onko se koulutus- vai asematekijä? Kuinka saavutamme aseman, jossa on mahdollista generoida 100-1000 kertaisen tulotason verrattuna keskimääräiseen? Kuinka ylimmän johdon ja pääomakerroksen saa toimimaan ja tuottamaan voiton lisäksi myös työtilanteita, osallistumista verokertymiin, tuote- ja palvelukehitystä huomioiden koko yhteiskunta ja luonto sekä kantamaan yhteiskuntavastuuta yhtenä sen osallistujana ja maapallon varojen käyttäjänä?

Luonto hävitti 60 miljoonaa vuotta sitten ylisuuriksi paisuneet dinosaurukset ketterien ja pienten nisäkkäiden tieltä synnyttäen meneillään olevan tasapaino-ongelman koko muulle eliöyhteisölle ihmisen muodossa. Onko meille juuri nyt ominainen silmitön ja sivuilleen katsomaton kulutusorientoitunut ostovoimavertailu mm. ekologisesti kestävä tapa käyttää biomassaltaan pienenä ihmistekijänä valtaosalta muilta niiden elämän lähtökohdat? Onko syntymässä kansalaisliike taisteluun tätä ahneuden suhteettomutta kohtaan?

Ilkka Luoma

maanantaina, marraskuuta 07, 2005

Ranskan mellakat ovat siirtyneet toiseen vaiheeseen

Ampuma-aseiden käyttö poliiseja kohtaan on merkki uudesta vaiheesta. Ranskan sisä- ja pääministeri kuten presidenttikin lupaavat puheissaan kuria ja järjestystä. Länsi-Eurooppa on elänyt suhteellisen rauhassa vuosikymmenet ja kyky hoitaa vaikeita sekä äkillisiä tapahtumia on vieraantunut vallanpitäjän toiminta-arsenaaleista. Poliittinen julkilausuma ja vakuuttelu ei lopeta huliganismia ja vandalismia. Epävarmuus nyt on huolestuttava merkki kyvyttömyydestä.

Siirtolaisväestöstä suurin osa haluaa elää rauhassa ja sopeutuen käytännön toimissa valtaväestöön. Siirtolaisuuden siemen luotiin tuomalla edullista työvoimaa tekemään valkoiselle miehelle kelpaamatonta työtä. Ranska myöskin luopui merkittävästä siirtomaastaan Algeriasta vasta 1960-luvulla; Ranskassa lienee merkittävä määrä algerialaisia jäänteenä kolonialismista. Useissa nykyisissä Afrikan maissa puhutaan vähintäänkin toisena kielenä ranskaa; se helpottaa kynnystä pyrkiä "emomaahan". Kuinka paljon Ranskan siirtomaapolitiikka on vaikuttamassa historiallisissa taustoissaan meneillään oleviin järjestäytyneisiin mellakoihin?

Näyttäisi siltä, että suuri osa mellakoihin osallistujista on Islamin uskoisia. Tunnetusti muhamettilaisilla on yksi vastustaja ja vihollinen yli muiden, se on juutalaisuus ja Israel, joka käy omaa "mellakointiaan" palestiinalaisia kohtaan panssarivaunuin, taistelukopterein ja rakennettavin muurein. Palestiinalaispojat käyvät puolustustaisteluun kivin ja kepein. Tuulenhenkäys on muuttumassa myrskyksi.

Historiaa tutkittaessa huomataan Ranskan erityisen vahvasti ja lämpimästi tukeneen Israelin valtiota ja juutalaisuutta 1960- ja -70-luvuilla. Ranska aseisti mm. Israelin lentoaseen koko 60- ja 70-luvun. Ranskan asenne Israeliin oli poikkeuksellisen läheistä. Voisi ajatella Ranskan arabipohjaisen muslimiväestön osaavan myös lähihistoriansa. Israel on ollut aina asetekniikaltaan ylivoimainen ympäröiviin arabimaihin nähden. Ylivoimainen asetekniikka nykyisin Yhdysvaltojen tuella herättää tietysti marttyyrihenkeä vastarintana, jopa itsemurhapommein ja katkeruutta heikompien puolelta.

Kaikilla tapahtumilla on taustansa ja kytkentänsä. Nyt toiseen vaiheeseen muuntunut Ranskan pinnalta näyttävä huliganismi edellyttäisi syistä riippumatta joko käytännön suoraa toimintaa ilman sisäministeriön lausuntoja tai sitten neuvotteluhaastetta kaikille osapuolille, jotka kokevat epäoikeudenmukaisuutta ja eloa ilman yhteisöllisyytta sekä osallistumista yhteiskunnan ylläpitoon.

Huliganismi talttuu määrätietoisella toiminnalla ja se tarvitsee muutakin kuin poliisin pamppua. Historialliset vääryydet ja epäoikeudenmukaisuudet taas hoidetaan tosiasioiden hyväksynnällä ja uuden linjan valinnalla, joka alkaa ennakkoluulottomasta yhteydenotosta "vihollisiin" neuvottelujen aloittamiseksi. Pelkkää sekaannusta haluavien rikollisliigojen kanssa ei neuvotella.

Ilkka Luoma