Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
Neuvostoliiton Josif Stalin oli voittanut lähes kaiken -erittäin raskaiden tappioiden jälkeen. Oli pelättävissä kommunistisen internationaalin paisuvan yhä kauemmaksi länteen. NATOn perustamisen jälkeen rakennettiin vasta sotilaallinen Varsovanliitto - vastineeksi lännen sotakone NATOlle.
Kommunismin pelko levisi sitten USA-vetoisena Korean niemimaalle ja sitten Vietnamiin, joissa US-johteisina käytiin hyvin raskaat sodat.
Neuvostoliitto oli valtansa huipulla ja toinen ydinasesuurvalta. Kommunismi näytti ikuiselta, kunnes Neuvostoliitto reaganismin "pahan valtakuntana" hajosi ja sen myötä myös Varsovanliitto.
NATOa ei sen sijaan purettu, vaan alkoi sen aktiivinen leviäminen kohden venäläisiä ja Venäjää. Sotaliitto oli nyt lännestä voimissaan. Tosin Ranska irtautui NATOn päivittäisestä toiminnasta. Ranska luotti itseensä presidentti Charles de Gaulle' n aikana, kuten näyttää nytkin tekevän ilmauksineen aivokuolleesta NATOsta.
US on NATOn sotilasjohtaja, aina - sen sijaan siviilimäinen pääsihteeri pyritään valitsemaan pienistä Nato-maista, kuten nykyinenkin Norjasta.
Euroopassa NATO on jäänne ajoilta, jota ei enää ole. EU vahvistuu ja sen talousvaikute on suuri, mutta pienempi kuin vajaa kolme kertaa väestöllisempi Kiina.
Eurooppalainen rauhanhallinta perustuu koko Eurooppaan, ei vain EU-Eurooppaan. Tunnetusti Eurooppa jatkuu kauas Venäjän Uralille, josta vasta alkaa Venäjän maantieteellinen suuruus - kauas Kiinan rajoille.
Euroopan rauhankehityksen kaksi merkittävintä valtiota ovat Saksa ja Venäjä, yllättäen. Nuo maat tietävät historiastaan mitä sota merkitsee juuri Euroopassa, siksi ne ovat parhaat rauhan takuumiehet!
US on kaukana valtameren takana, nykyään aktiivisena sotaa liki jatkuvasti käyvänä valtiona. US' n huomio kääntyy yhä enemmän Kiinan suuntaan. Eurooppalaisten pitää itse ratkaista rauhankehityksensä.