Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
1 - Niin Kiinassa kuin länsimaissa - myös Suomessa idea on lopulta valvoa ihmisiä - valvoa yhteiskunnallisesti meitä, mitä teemme, miten teemme, missä teemme ja mitä aiheutamme.
Suurin ero meillä ja Kiinassa on valvottavan väestön määrä - Kiinassa riittää meille tovereita ja kavereita - jokaiselle suomalaiselle - noin 250 kiinalaista. Kun tuon ~1400 miljoonaa osaa suhteuttaa meidän 5,5 miljoonaan - on mahdollisuus ymmärtää eri tyyppinen yhteiskuntamalli - meillä ja heillä.
Pisteytys ei ole vieraista meillekään - olemme parempia ja huonompia, meitä vertaillaan jatkuvasti - esimerkiksi tuloissa* (kerran vuodessa) - kuin jättämässämme ympäristön haittajäljessä per capita. Meidän suomalaisten henkilökohtainen käyttöjälki meitä elättävään ympäristöön on huomattavasti suurempi kuin kiinalaisen.
On liki selvää, että yhteiskuntakehityksen muuttuessa valvotummaksi - on meidän (valtion) tiedettävä enemmän, mitä yksilö tekee ja tekemättä jättää. Miten hän maksaa veroja, ja miten hän kuluttaa - niin ympäristöä kuin yhteiskunnan tulonjakokukkaroa, sillä suita on kohta enemmän kuin niiden ruokkijoita (kts. syntyvyys ja ikäpyramidikehitys).
Me saamme oman pisteytyksemme valtion ylläpitämänä kunkin henkilökohtaisena verotilinä, johon kertyvät lopulta reaaliajassa mitattava arvomme yhteiskunnalle:
Miten tuotamme veroja, ja miten niitä käytämme. On selvää, että ruokittavien suiden lisääntyessä halutaan tietää kuka ja miten hän projisoituu näissä verotileissä - olemmeko käyttäjinä "pakkasella" - miinuksilla vai erinomaisina veronmaksajina plussalla. >
2 - Herää tietyisti filosofinen kysymys mikä on yksilön oikeus ja mikä on se oikeus, että voimme ola jakamassa yhteistä hyvää - puhumattakaan siitä, miten eri tavoin ja määrin olemme sitä rakentamassa.
Henkilökohtainen valvonta on tylyä, mutta oikeudenmukaista, kun se koskee kaikkia. Tämä tosin edellyttää melkoista asennemuutosta, sillä kaikki eivät ole voittajia - inhimillisyyteen kuuluvat myös epäonnistumiset, jotka saattavat suistaa meidät henkilökohtaisissa verotileissä miinukselle.
Inhimillistä on hyväksyä kannsaihmistemme välillä miinusmerkkisyys tuotoissa yhteiskunnalle kuin sen arvostus, että monet maksavat enemmän kuin kuluttavat - tosin ympäristöjälki tulisi tässä kulutuksessa ja tuotoksessa ottaa huomioon.
Valvontaa on jo nyt, ja se lisääntyy - meilläkin. Jostain syystä täällä meillä ei tahdota ymmärtää maailman suurimman valtion Kiinan yhteiskuntajärjestystä. Emme ole edes sitä oivaltaneet, että kiinalaisuus on eräs maailman vanhimmista jatkuvista korkeakulttuureista.
Me ikäänkuin asetumme vastakkain, kun olisi sen sijasta viisasta nähdä yhteistoiminta, sillä tämä meitä kaikkia elättävä biosfäärillinen Maapallo on kaikille eliöille, olioille kuten ihmisillekin - yhteinen!
Tässä tekoälyllä viritetyssä komentissani en halua puuttua terrorismin, lainrikkomisen enkä suhteettoman ympäristöjäljen valvonnan tiukkuuteen kuin sen olemassa oloonkaan, sillä on luonnollista, että yhteiskunnan tulee valvoa turvallisuutta. e
Suurin ero meillä ja Kiinassa on valvottavan väestön määrä - Kiinassa riittää meille tovereita ja kavereita - jokaiselle suomalaiselle - noin 250 kiinalaista. Kun tuon ~1400 miljoonaa osaa suhteuttaa meidän 5,5 miljoonaan - on mahdollisuus ymmärtää eri tyyppinen yhteiskuntamalli - meillä ja heillä.
Pisteytys ei ole vieraista meillekään - olemme parempia ja huonompia, meitä vertaillaan jatkuvasti - esimerkiksi tuloissa* (kerran vuodessa) - kuin jättämässämme ympäristön haittajäljessä per capita. Meidän suomalaisten henkilökohtainen käyttöjälki meitä elättävään ympäristöön on huomattavasti suurempi kuin kiinalaisen.
On liki selvää, että yhteiskuntakehityksen muuttuessa valvotummaksi - on meidän (valtion) tiedettävä enemmän, mitä yksilö tekee ja tekemättä jättää. Miten hän maksaa veroja, ja miten hän kuluttaa - niin ympäristöä kuin yhteiskunnan tulonjakokukkaroa, sillä suita on kohta enemmän kuin niiden ruokkijoita (kts. syntyvyys ja ikäpyramidikehitys).
Me saamme oman pisteytyksemme valtion ylläpitämänä kunkin henkilökohtaisena verotilinä, johon kertyvät lopulta reaaliajassa mitattava arvomme yhteiskunnalle:
Miten tuotamme veroja, ja miten niitä käytämme. On selvää, että ruokittavien suiden lisääntyessä halutaan tietää kuka ja miten hän projisoituu näissä verotileissä - olemmeko käyttäjinä "pakkasella" - miinuksilla vai erinomaisina veronmaksajina plussalla. >
Valtion tekoäly voi pian ehdottaa palveluita vaikkapa avioerotilanteeseen: Suomi rakentaa omaa tekoälyohjelmaa
Henkilökohtainen valvonta on tylyä, mutta oikeudenmukaista, kun se koskee kaikkia. Tämä tosin edellyttää melkoista asennemuutosta, sillä kaikki eivät ole voittajia - inhimillisyyteen kuuluvat myös epäonnistumiset, jotka saattavat suistaa meidät henkilökohtaisissa verotileissä miinukselle.
Inhimillistä on hyväksyä kannsaihmistemme välillä miinusmerkkisyys tuotoissa yhteiskunnalle kuin sen arvostus, että monet maksavat enemmän kuin kuluttavat - tosin ympäristöjälki tulisi tässä kulutuksessa ja tuotoksessa ottaa huomioon.
Valvontaa on jo nyt, ja se lisääntyy - meilläkin. Jostain syystä täällä meillä ei tahdota ymmärtää maailman suurimman valtion Kiinan yhteiskuntajärjestystä. Emme ole edes sitä oivaltaneet, että kiinalaisuus on eräs maailman vanhimmista jatkuvista korkeakulttuureista.
Me ikäänkuin asetumme vastakkain, kun olisi sen sijasta viisasta nähdä yhteistoiminta, sillä tämä meitä kaikkia elättävä biosfäärillinen Maapallo on kaikille eliöille, olioille kuten ihmisillekin - yhteinen!
Tässä tekoälyllä viritetyssä komentissani en halua puuttua terrorismin, lainrikkomisen enkä suhteettoman ympäristöjäljen valvonnan tiukkuuteen kuin sen olemassa oloonkaan, sillä on luonnollista, että yhteiskunnan tulee valvoa turvallisuutta. e