tiistaina, tammikuuta 21, 2020

Ylitimme meille tarkoitetun satakertaisesti - ja nyt luonto ei kiitä!




...

HS:

Pohjoisen napa-alueen nopeaan lämpenemiseen löytyi merkittävä syy: Otsonikerrosta tuhoavat aineet


...
Ilkka Luoma 

Ihminen on utelias, ja kun ollan uteliaita, ollaan myös kokeilunhaluisia. Tämä tarkoittaa myös epäonnistuneita tuloksia kokeiluista, joita onkin maailmamme "väärällään". Me haluamme lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä - tämä on se perusdilemma maailmassamme, joka on rajallinen - siis loputonta kasvuhokemaa ei siitä nyhdetä.

Haluamme helpottaa elämäämme, siis keksimme kaikkea sellaista, joilla saadaan nopeutta, suurempia määriä ja halvemmalla tehtyyn ihmistyömäärään nähden. Tämä ominaisuutemme (maallinen rikastuminen) on luonut rankasti lisääntyneen energiantarpeen ja materioiden käytön, mikä taas on lisännyt jalostus- ja kokoonpanon työmäärää - ensin lihasmoottorilla ja nyt kiihtyvästi ulkoisella energialla moottoroidulla työllä.

Kemia on hyvä renki, mutta huono isäntä. Biologiaa määrittävä isäntä - evoluutio, on suvereeni johtaja, joka toimii - aina, omalla kellotaajuudellaan. Nyt se on meistä ihmisistä jäljessä - kellotaajuudessaan. Meillä on kiire saada enemmän ja suuremmissa erissä + nopeammin. Tästä "evoluutio ei pidä" ja "valmistelee vastatoimia" omalla vakaalla kellotaajuudellaan.

Lainaus toisaalta
"Ihmiset tarvitsevat ~2 000 kaloria päivässä. Se on 90 wattia. Sosiaalinen aineenvaihduntamme sen sijaan on ~11 000 wattia tai kaksi miljoonaa kaloria. Noin paljon energiaa tarvitaan autojen, kännykäiden, talojen, jääkaappien ja kaiken muun omistamamme valmistamiseen ja käyttämiseen.

Olemme kasvaneet satakertaiseksi verrattuna siihen, kun aikoinaan kehityimme omaksi lajiksiemme [ ... ] ihminen on suistunut täydelliseen epätasapainoon kaiken muun elollisen kanssa.

Nyt jokainen meistä vastaa energiankulutukseltaan 30 000 kiloista gorillaa tai reaalisemmin 12 elefanttia, ja on erittäin kyseenalaista, pystyykö maapallo elättämään sataa miljardia elefanttia" -
UPM/BIOFORE 2/2019 | s.33.

...

Ei kommentteja: