KUO|2952|528203|LEMA
”Kuolema ei tarkoita sitä, että unohtuu” –Kuolemapositiivisuus haluaa muuttaa asenteita
Kuolema koettaa meille jokaiselle. Silti aihetta ympäröi pelko ja epämukavuus. Miksi kuolemasta puhuminen pelottaa ja voisiko siihen oppia suhtautumaan luonnollisemmin?
Yle Areena **
~ https://areena.yle.fi/1-3393041 -
200. kirjoitusartikkeli tänä Armon vuonna 2024
_________
PROLOGI: "Noilla otsikon sanoilla moni läheinen haluaa jo kuolevan omaisensa pois silmistä. Tuntuuko julmalta - kyllä ja ei. On selvää, että läheinen / läheiset nähtyään kuolevan hiipumisen; on hänen hyöty ja käyttökelpoisuus päivästä toiseen nähtynä Elämää vähentävä, ja näin tuo Kuoleman läheisyyden tulo - kammotttaa ja vieroksuttaa Eloa toivottavasti terveenä jatkavia.
Elämä on! -on voimallinen tosiasia ja sen pitää jatkaa, koska jälkeenjäävillä on vastuita, mitä erilaisimmissa muodoissa - kasvatuksesta oman Elon järjestelyihin, jotta taas hänen/ heidän vastuut tulevat täytetyiksi" Näin muodoin kuoleva on usein tiellä - Elon tiellä. Realismi valtaa käytännön Elämää -se lienee jo luonnon laki -tuotekehityksensä huipulta? Evoluutionhan |1 valvoo Eloamme hiljaa taustalta, kehittäen omia ohjausohjelmiaan - seuraavien sukupolvien eduksi, harmoniaksi ja sovittautumaksi Elolliseen biodiversiteettiin |2.
|1 ~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2016/12/opetamme-konealya-vaikka-emme-edes.html -
|2 ~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2019/02/onko-biodiversiteetti-hakoamassa-mika.html -
Kuolema |3 saapuu ja kello lyö aina yksinäiselle; sillä kuolema käsittelee asiakkaansa aina yksin
- tuo tunne, lähestymisineen ja lopulta päättymisineen koetaan yksin - todella yksin
Ymmärtäjät voivat pitää vaikka viimeisen puristuksen kädestä kiinni, joka sekin tuo helpottavaa oljenkortta lopun Elämää odottavalle, jota toiset jäljelle jäävät jatkajat -omin tavoin ja merkityshauin.
|3 ~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2021/11/missa-kerroksessa-kuolema-astuu-elaman.html -
Mutta itse kuoleva on aina yksin - eikä muut, läheisetkään koe ja tiedä mitä tuo "valmistautuminen" todellisuudessa hengen sisuksissa yksikseen meneekään, ja miten siitä koetetaan päästä yli - lopulliseen uneen. Tämä on tähän kohtaan se kaikkein inhimillisin päättösana, kun kello on sitten lopulta lyönyt.
Uni on loputon ilmiö, tai sitten se aloittaa siirtymäriitit - joka tuottaa uteliaisuutta Elon tieltä toivon ohituskaistalle jonnekin paremmalle - taivaiden pilviuniin, kun toive siinä maallisen aika-ajoin matosessa Elossa oli paremman odotuksessa viime viikot, kuukaudet jopa vuodet vaikeroiden esittänyt - maalliselollisuuden harmonian pirstoutumisena.
Miksi sitten kuolevaa tietyin osin ja tietyin tapahtumin poloista rääkkätään, joka ei saanutkaan viimeistä kulkua rauhan tomuihin inhimillisenä ja kivuttomana tapahtumasarjana - vaan kärsimys piti nektaroida kipuihin - usein monisairauskipuihin, joita on vaikea selostaa läheisille, joita nuo kehon alaispiikit eivät välttämättä edes kiinnosta.
|TERHOKOTI ~ https://terho.fi/ -
" .. Kun kuolema koskettaa
Terhokoti on perinteikäs ja turvallinen saattohoitokoti Helsingissä. Olemme sinun ja läheistesi rinnalla silloin, kun sairaus ja kuoleman kohtaaminen vaativat erityistä ammattitaitoa. .. "
Kuolema on siitä erikoinen tapahtumasarja, että se tunnetusti koskettaa Meitä kaikkia - kaikki ihmiset, oliot, eliöt ja eläimet sen tulevat kokemaan - ja varmasti; hetki voi vain olla hitaasta hyvinkin nopeaan. Kumpiko armeliaampaa?
Kuolema on evoluution lähettiläs -yllättäen, joka aina sitten kerää aikaansaannoksensa - kehitystyön - omaan ikuisen Elämän valtakuntaansa rakennusaineeksi uusille polville.
Evoluution määrittämää positiivista polkua voidaan nimittää vaikkapa taivaaksi, jossa jyvät erotellaan akanoista. Porteistakin puhutaan - tosin mielikuvitus saa olla tässä rajattomana, ja tuon toive taivaasta saa olla kaikkien oikeus - ehkä uskonsa puitteista - huomioiden erilaiset uskonnot, jotka läheisesti kaikki lupailevat vanhurskaille kaikkea hyvää kirkkaista elon jatkuvuuden lähteistä ikuiseen Elämään. Toive on suuri nimittäjä jaksaa kuolon kuristuksen läpi toivottuun Onnelaan! Onni mitä se sitten onkaan? |4.
|4 ~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2014/11/onni-happyness.html - -- IJL-BLOG: "Onni - Happiness"
Arkisemmin voidaan sanoa evoluution jatkuvuuden tehneet .. isän siittiöt ja äidin munasolun kerrallansa kohdatessa tuon arvokkaan 'Elämä on' ilmiötyön ja siitä alkaa evoluution oma tutkimusmatka syntymästä aikajanana kuolemaan .. kullakin yksilöllä sen toiminnallisella kellotaajuudellansa. Mistähän tuo taajuus on peräisin ja mikä sitä tahdittaa - ehkä vastaus löytyy säieteorian sinfonialaisuuden nuotituksesta?
.. miten tällä kertaa yhdistelmä on onnistunut ja millaisia uusia kehitysideoita tuosta koosteesta on rakentunut, seuraavien hyödyksi, synergiaksi ja empatiaksi kilpailuhegessä, jossa eliö, ihminen ja olio voivat harmonisoitua pakkorakenteena "syö tai tule syödyksi" -mentaliteetilla. Kuolemalla on tässäkin merkittävä päättötyö, kun koostetaan lähdeluetteloa sisätöineen evoluution käyttöön.
Osaako evoluutio sitten tehdä arvionsa kehitystyöstään oikein tuolla kuoleman portilla - jää ikuisesti kohdeasiakkaalta Elossaan tietämättä, sillä edelleenkin tämä tunnetusti on se lopullinen lähtö, jossa "sähköt sammuvat" aivolohkojen bittitehtaista. Tai onkokaan näin?
Kuoleman portit, mitä ne ovatkaan?
Haluamme uskoa, toivoa ja rakastaa. Emme vain tiedä mitä nuo portit ovat, joska niitä ollen lainkaan -
.. mutta meillä kullakin on oikeus uskoa omaan ajatus- ja arvomaailmaan joka voi olla moniarvoinen. Mistä rukoilemme - jos niin tehdään? Uskonto ei ole kaikille välttämättömyys, mutta valinnalle kuitenkin kullekin vapaana, jos haluaa. Uskonto usein rauhoittaa, ja toive "oikeasta" portista tuo turvallisuutta, joka kulminoituu usein kuoleman lähestyessä lauseeseen: "Olen valmis".
Ehkä tieto* jää jatkamaan kulkuaan - kunnes se taas löytää sikiämispesän, jossa kehittyä viisautena ja harmoniana kytkeytyen monien muiden tietojyvien ketjuihin. Tässä kohdin saa nyt oikeasti makustella ja ideoida aivan uutta. Kukaan eikä mikään tekoälyinenkään pääse sanomaan, ettei se noin mene - kun kukaan Elossaan ei kuitenkaan tätä varmaksi tiedä.
|*TIETO ~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2023/02/mita-tieto-ja-tietamys-tietoisuudesta.html - -- IJL-BLOG: "Mitä tieto ja tietämys tietoisuudesta ovatkaan?"
Uskonto luotiin antamaan vastauksia vaikeisiin kysymyksiin
Kuolema on yksi niistä; visaisimipia ja arvoituksellisimipia (senhän me jo tiedämme Eläessämme) - emme ymmärrä kuoleman jälkeisyyttä - itse prosessi on jo paljolti tuttu.
Sen me jo kuitenkin tiedämme, että kuolema on rajaviiva jossain atomistiikan mystisessä maailmassa, jossa liike - Elämän liike (?) - jatkaa oloaan ihmiskäsitteisestä/ -luulotellusta kuolemasta huolimatta. Tämä tarkoittaa ettei kuolemaa ole olemassakaan kunhan oivallamme ennakkoluulottomasti tarkastella pienuuden mikrokäsitteistöä - atomien jälkeenkin tulee rakenteita; onko kuolema kätkeytynyt sinne - emme tiedä.
Entä paljon puhuttu teoria "säikeistä" ( String Theory |5 ) - toiminnallisuuden ja liikkeiden harmoniasta sinfonioina, joiden meille maalliselollisille mystiset nuotit ovat luodut aikojen alussa - joskus tietomyrskyjen kaamoksessa.
|5 ~ https://englishpluspodcast.com/string-theory-unveiling-the-hidden-symphonies-of-the-universe/ -"Jousiteoria: Universumin piilotettujen sinfonioiden paljastaminen" ***
Näinkö Elämä ja Kuolema kohtasivat välimatkan krouveissa -lomittuen ja limittyen, päästessään eroon kaamoksen otteesta (?) |S - törmäten hankaluuksiin kumpiko jatkaa. Tehtiin evolutiivinen kehitysnäkymäpäätös -- erotellaan nämä kaksi, ja luodaan väliin säikeet - jouset |5, joiden nuotitus luo kuolemattomuutta itse evoluutiolle -näinkö? [S24 - 2]
|S (=selite) - Kaamos on aina tiettyä pimeyttä - tietämättömyyttä, joka kätkee aina jotain mystiikkansa taakse. Mutta koitti lopulta ja vihdoin aika, ja jokin sinfoniaalinen sävel säikeiden loputtomuudesta puhalsi kaamokset harmaudet pois. Kaamos muuttui kirkkaaksi olevaisuudeksi, josta ilmestyi kaunis harmonia - Elämänä - syntymän ja kuoleman väliin, ollen se ajallinen jana, josta Me ihmiset ammennamme sen Elämän kirjon muistikuvina, tapahtumina ja Onnen kuin Surun hetkinä --
____
Entä läheistoiminta -arkitodellisuudessaan?
Aikansa terve - "terve" jaksaa, mutta, jos henkisyyden puristelu erimielisyyksinä jatkaa kulkuaan, onhan sekin alkaneessa surutyössään mahdollista. Kriittisyys ja vastarinta niin Elollisuuden kuin Kuolevuuden tahoilta käyvät mittakeppitaistelua, missä kokemus, tieto ja taito kohtaavat. Luuloillekin on sijansa.
Kuolevakin kriittistyy oman kokemuksensa ylpeyttämänä ja Elolliskäyttäytyminen koettaa saada itua ja otetta jatkuvuudesta, jonka taas kuoleva on menettävä .. tästä syntyy se mittakeppiriitely mikä ei helpota kumpaakaan ..
- sen aiheuttaen jopa katkeruutta; olisihan tätä maallismenoa voinut terveenäkin jatkaa, mutta 'suuri tahto' jostain kumpupilvien takaa karkasi omille ennalta määritellyille teilleen kutsuen palvelijaansa - juuri Sinua - porteille luomaan ikuisuuspisteiden pussia ..
- jatkaakseen 'suurena tahtona' matkaansa niin taivaan kuin helvetin porteille.
Tämä helvetti | taivas on vain eräs skenaario, kun ihmiset peloissaan arvuuttelevat lopullista menoaan lähteille - niin, lohtu on kuitenkin suuri, sillä nuo "taivaat ja helvetit" opastettiin jo Elon vaiheessa - pelotteeksi synnittömän Elämän jatkuvuudeksi, siis olla uskollinen ja nöyrä jotain/ joitain kohtaan? Sitähän varten nuo uskonnot |6 ovat.
|6 ~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2006/04/uskonto-on-valistunut.html -_______
EPILOGI: Läheisten näkökulmista on pääotsikon muotoilu oikein, sillä ''Elämä on' ja sen jatkuvuus on kuitenkin tärkeämpää kuin läheisen poistuma kiertoon - vääjäämättömään kiertoon; hyödyksi muille biologiaa omaaville ja tarvitseville.
Kuolevan tulisi ymmärtää oma lähtö, sillä aihe on demokraattisin tapahtuma, kuin mikään muu - evoluution uudestaan ja uudestaan demokratiaharjoitelma. Kuoleman koemme kaikki. Kuolema on veli, eikä velipuoli ja se voidaan saavuttaa harmonian keinoinkin; kunhan vain ymmärtää ..
- joskus syvällinen ymmärrys on kuitenkin vaikeaa, sillä lähdön hetkellä olisi jo inhimillisesti onnellisuushetken ohikiitämänä saada ne läsnäolot kaikkein tärkeimmiltä. No, meillä on myös toinen ystävyys- ja huolikerros ystäviä, auttajina, mutta toivottavasti Elämää jatkaville, sillä joskus kuoleman jälkeen ydinperhe on aikansa "tuuluajolla" tapahtuneesta.
Olisikin tärkeää että jälkeen jäävien Elämän sujuvuus palaa uomiinsa pian, sillä 'Elämä on' ja sen ollen jatkuvuutena vuosisatamiljoonainen evoluution mestarityö. Olemmehan itsekkin Elämän mestareita; onhan koko biologian yhteinen alkuhetki kaikilla täsmälleen sama - kukin aikamme sitten; itse aikavälikköisenä Elollisuutena -!-
Rakastathan poistuvaa, anna hänelle arvo - ja luo vilpittömyydellä tahtotila, jonka kuoleva ymmärtää rakkaudeksi; olethan se lähimmäisistä läheisin. Sitten alkaakin uusi Elämä ja vain muisto jää - reliikkeinä, muistikuvina - mutta arkulla ollen pitkällään "vain" atomistinen ulkokuori, josta henkevyys on poistunut - matkalleen .. mutta minne, emme tiedä.
Lopulta voi tapahtua myös mielikuvituksellisia ihmeitä näkyinä - eikä todellisuuskaan saata niistä kaukana olla. monet tarttuvat noihin mielikuvituksiin pelastusrenkaana ja oljenkortena yhteyteen .. [S24 - 3]
________
Mitä tieto (tietoa etsivä uteliaisuus) sitten onkaan -kysyy yhä useampi -osittaisen tietämättömyyden tuskastaan ..
~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2005/04/miksi-jotkut-ovat-uteliaampia-kuin.html -"Miksi jotkut ovat uteliaampia kuin toiset?"
”Kun olemme hyväksyneet oman kuolevaisuutemme, voimme elää omaa elämäämme täydemmin ja rohkeammin."
" .. Kuoleman voimaa pelättiin ennenkin. Myöhäiskeskiajalla länsimaiset alkemistit innostuivat “elämän eliksiirin” ja “viisasten kiven” valmistamisesta, joiden uskottiin parantavan sairauksia ja tekevän ihmisestä kuolemattoman.
Luultiin, että henkisen alkemian avulla tietoisuus pystytään nostamaan korkeammalle tasolle, jolloin kuolevainen ja aineellinen ihminen välttää elämän päättymisen muuttumalla sielulliseksi ja kuolemattomaksi. Näin ihminen voi jatkaa elämäänsä ikuisesti, vaikka ei fyysisellä tasolla. .. " |S24 - 5]
___ __
Kuva 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti